Vapaaehtoistoiminnan yhteys avustuksilla rahoitetun toiminnan tuloksellisuuteen ja tavoittavuuteen

Tuloksellisuusraporttiaineiston avulla STEAssa tarkasteltiin, oliko vapaaehtoisten määrällä yhteyttä avustuskohteille myönnetyn avustuksen määrään tai STEAn tekemään arvioon avustuskohteen tuloksellisuudesta. Tilastollisia yhteyksiä ei löytynyt kummankaan muuttujan osalta. Se johtunee suurelta osin avustuskohteiden, kohderyhmien ja toimintamuotojen moninaisuudesta.

STEA-avustuksia myönnetään hyvin erilaisiin toimintamuotoihin, joissa vapaaehtoisten ja kohderyhmän määrät vaihtelevat huomattavasti. Moni avustusta saava järjestö työskentelee ammattimaisesti hyvinkin haastavien kohderyhmien kanssa, jolloin vapaaehtoisten rooli toiminnassa saattaa olla vähäinen. Vapaaehtoisten määrä vaihtelee paljon järjestöjen toiminnan kohderyhmästä, toimintamuodosta ja erilaisista toimintakulttuureista riippuen.

Tilastollista tarkastelua vaikeuttavat myös tuloksellisuusraportoinnissa havaitut puutteet. Osa järjestöistä raportoi tietoja eri periaatteilla ja osin raportointiohjeiden vastaisesti, mikä hankaloittaa tiedon analysointia ja tuottamista STEAssa. Esimerkiksi osa euromääräisesti suurimmista avustuksista on myönnetty suurten järjestöjen koordinaatio- ja verkostotyöhön tai erilaiseen keskusjärjestöjen tukeen jäsenjärjestöilleen – näiden avustuskohteiden toiminnassa ei välttämättä ole mukana lainkaan vapaaehtoistoimintaa, eikä vapaaehtoisia tulisi silloin myöskään ilmoittaa raporteilla. Osa keskusjärjestöistä on kuitenkin raportoinut jäsenjärjestöjensä vapaaehtoisia keskusjärjestön avustuskohteen vapaaehtoisina.

Suurempi vapaaehtoisten määrä on yhteydessä suurempaan toimintaan osallistuneiden määrään 

Järjestöjen raportoimia vapaaehtoistietoja tarkasteltiin myös suhteessa avustuskohteiden toimintaan osallistuneiden henkilöiden määrään.

Raportointiin liittyviä haasteita havaittiin myös toimintaan osallistuneiden ihmisten lukumäärien ilmoittamisessa. Osa järjestöistä raportoi toimintaansa osallistuneen erittäin suuren määrän ihmisiä, jopa yli kaksi miljoonaa henkilöä. Jotta luvut olisivat keskenään vertailukelpoisempia, on lukujen tarkastelusta STEAssa poistettu joukosta ne avustuskohteet (30 kpl), joissa kohderyhmien määräksi ilmoitettiin yli 200 000 ihmistä sekä yksi avustuskohde, jossa vapaaehtoisten määrä oli ilmoitettu selvästi virheellisesti kohtuuttoman suureksi.

Vapaaehtoisten määrä jaettiin yllä olevassa taulukossa kahdeksaan eri sarakkeeseen. Näin saadussa ristiintaulukossa näkyy toimintaan osallistuneiden määrän kasvu samalla, kun vapaaehtoisten määrä kasvaa. Näiden kahden välillä on myös tilastollinen korrelaatio. Korrelaatiokerroin on kuitenkin loiva, eli mahdollinen toisen vaikutus toiseen on vähäinen. Taulukosta ei voi myöskään vielä tehdä johtopäätöstä, että vapaaehtoisten määrä vaikuttaisi suoraan osallistujien määrään tai päinvastoin. On mahdollista, että esimerkiksi toiminnan tai aiheen yleinen suosittuus tai jokin muu syy kasvattaa sekä toimintaan osallistuneiden että vapaaehtoisten määriä, eivätkä ne vaikuta itsenäisesti toisiinsa. 

Tässäkin taulukossa moni suuria osallistujamääriä ilmoittanut avustuskohde on jonkin valtakunnallisen keskusjärjestön yleisavustus, jossa toimintaan osallistuneisiin sisältyy vastoin STEAn ohjeistusta viestinnän ja esimerkiksi verkkosivujen tavoittamislukuja tai järjestön jäsenjärjestöjen toimintaan osallistuneita. Tämän vuoksi mediaanit ovat taulukossa parempia tunnuslukuja kuin keskiarvot.

Jos edellä mainitut aineistoon liittyvät puutteet jätetään huomiotta, voidaan todeta, että kokonaan ilman vapaaehtoisia toimineissa avustuskohteissa toimintaan osallistui keskimäärin enemmän ihmisiä kuin 1–100 vapaaehtoisen avustuskohteissa. Kun sen sijaan tarkastellaan mediaaneja, ero pienenee. Keskiarvoa nostavat jälleen monet keskusjärjestöjen avustuskohteet ja vaikuttamistyötä sisältäneet avustuskohteet, joissa esimerkiksi vaikuttamiskampanjoilla tavoitettiin paljon ihmisiä kerralla. 1–9 vapaaehtoisen kohteet ovat taas luonteeltaan tyypillisesti pieniä, kohtaavaa työtä sisältäviä avustuskohteita, eikä niiden joukossa ole juurikaan vaikuttamistoimintaa tai keskusjärjestöjen toimintaa. 

Mediaanien perusteella pelkin työntekijävoimin toimineet avustuskohteet ohittivat osallistujien kokonaismäärässä vain 1–9 vapaaehtoisen kohteet, mutta eivät sitä suurempia.

Vapaaehtoisia ei ollut lainkaan esimerkiksi monissa sellaisissa toiminnoissa, joissa kohderyhmän kohtaaminen on poikkeuksellisen vaativaa, kuten erityisnuorisotyössä, lastensuojelua sivuavassa työssä, päihdekuntoutujien, mielenterveysongelmista kärsivien, kehitysvammaisten tai lähisuhdeväkivallan uhrien ja tekijöiden kohtaamisessa. Intensiivistä tukea pystytään antamaan tietyllä resurssilla vain rajatulle joukolle ihmisiä. Toisaalta tästä ryhmästä löytyy myös tiedotus- ja vaikuttamistyötä ja esimerkiksi järjestörakenteiden kehittämistyötä.

Esimerkiksi kohtaamispaikkatoimintaan osallistuu taas helposti kymmeniä ihmisiä joka päivä. Ihmisten saama tuki ja hyöty ovat näissä kohteissa hyvin erilaisia ja palvelevat eri tarkoituksia. 

Havaintona se, että työntekijöiden ja useampien vapaaehtoisten avulla voidaan tavoittaa enemmän ihmisiä käytännön kasvokkaisen kohtaamisen tasolla kuin pelkästään työntekijöiden voimalla, ei liene kenestäkään yllättävä. Tieto on kuitenkin nyt saatu näkyviin myös raporteista.