Vähemmistöryhmien järjestöt: STEAn arvio tuloksista ja keskeiset havainnot

STEAn tekemän avustuskohteiden kokonaisarvion mukaan lähes kaikkien vähemmistöryhmien järjestöjen avustuskohteiden tuloksellisuus on riittävä tai hyvä. Järjestöjen toiminta on kohdistunut tarkoituksenmukaisella tavalla ja toimintojen on arvioitu tukevan aiottujen tulosten saavuttamista hyvin tai riittävästi.

Tulosten seuraamiseksi oli kerätty STEAn arvion mukaan tietoa hyvin tai riittävästi kolmessa neljäsosassa avustuskohteista. Sen sijaan tuloksia todennettiin kerätyn tiedon avulla useassa avustuskohteessa vielä heikosti.

Maahanmuuttajajärjestöjen avustuskohteissa erityisesti vertaisryhmätoiminnassa sekä yksilöllisessä neuvonnassa ja tuessa tuloksia todennettiin kerätyn tiedon avulla hyvin. Näissä avustuskohteissa tuloksellisimpiin toimintamuotoihin kuuluivat muun muassa nuorten ryhmätoiminta, jossa aikuinen on läsnä ja tavattavissa sekä kummitoiminta, jossa tuetaan kummisuhteen muodostumista. Myös kohtaamispaikkatoiminnoissa oli tulosten todentamisessa onnistuttu osassa avustuskohteita erityisen hyvin. Tulosten hyvä todentaminen edellytti tietoa riittävän monen osallistujan edistymisestä hakemuksessa asetettujen tavoitteiden suhteen. Todentaminen ja tulokset voidaan arvioida hyviksi silloin, kun kerätty tieto on täsmällistä ja se kertoo riittävän suuresta osasta toimintaan osallistuneita.

Arvio: tukeeko toiminnasta kerätty tieto tulosten osoittamista

Arvio: onko raportoidut tulokset todennettu kerätyllä tiedolla

Arvio: onko toiminnalla saavutettu tavoiteltuja tuloksia

Vähemmistöryhmien järjestöjen toiminnalla saatiin aikaan muun muassa alla kuvattuja todennettuja tuloksia.

1. Tiedon lisääntyminen ja asioiden hoitaminen

• neuvonnalla autettiin ratkaisemaan arjen pulmia ja toimintaan osallistuneet saivat apua tilanteensa selvittämiseen
• kohderyhmiin kuuluvat rohkaistuivat ja taidot käyttää julkisia ja muita palveluita sekä asioida viranomaisten kanssa paranivat
• maahanmuuttajataustaiset saivat uutta tietoa terveydestä, työelämästä ja suomalaisesta yhteiskunnasta 
• yhteiskunnan eri palvelut tulivat tutuiksi maahanmuuttajataustaisille, ja he osaavat jatkossa hakeutua itse tarvitsemiinsa palveluihin ja käyttää niitä. Tärkeässä roolissa tässä oli omakielinen tiedottaminen ja neuvonta.  
• maahanmuuttajavanhemmat saivat tukea vanhemmuus- ja parisuhdetaitoihinsa ja tietoa suomalaisesta perhekäsityksestä ja perhepalveluista

2. Kouluttautumis- ja työllistymisedellytysten lisääntyminen

• toiminta auttoi maahanmuuttajataustaisia ja romaneja luomaan urasuunnitelmia ja pääsemään töihin tai koulutukseen
• järjestöjen verkostoyhteistyö edisti kohderyhmiä etenemään työelämä- tai koulutuspoluilla
• toimintaan osallistuneiden hyvinvointi ja arjenhallinta lisääntyi yksilöllisen tuen ja vertaisryhmätoiminnan avulla. Tämä näkyi esimerkiksi motivoitumisena työnhakuun, opiskelupaikan saamisena ja opintojen edistymisenä.

3. Osallisuuden edistäminen

• osallisuuden kokemukset lisääntyivät, mikä vahvisti osallistujien toimijuutta ja lisäsi hyvinvointia sekä toi iloa ja voimavaroja
• maahanmuuttajien ja heidän lastensa suomen kielen taito parani, ja he rohkaistuivat puhumaan suomen kieltä enemmän
• yksinäisyys väheni eri kohderyhmissä
• vertaistuesta oli apua henkilökohtaisten asioiden selvittämisessä
• sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat rohkaistuivat sosiaalisesti ja tunnistivat paremmin oman tilanteensa ja mahdollisuuksiaan. Osallistuneiden oma identiteetti selkeytyi ja voimavarat vahvistuivat.

Muita toiminnalla aikaansaatuja todennettuja tuloksia olivat muun muassa:

• järjestöjen digiosaaminen vahvistui ja avustuskohteiden toimintaan osallistuneiden digitaidot ja palveluiden käyttö lisääntyivät
• neuvonta, palveluohjaus, tiedon jakaminen ja järjestöjen verkostot edistivät palveluihin pääsemistä, kohderyhmän yhteiskuntaan kuulumisen tunnetta ja osallistumista

Useassa avustuskohteessa toiminnan tavoitteena oli edistää kaksisuuntaista kotoutumista, mikä näkyi tuloksissa eri toimijoiden kulttuurisen ymmärryksen ja osaamisen lisääntymisenä sekä lisääntyneenä vuorovaikutuksena kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välillä.

Muita toiminnalla aikaansaatuja tuloksia olivat muun muassa seuraavat:

• ikääntyneiden maahanmuuttajien yksinäisyys vähentyi, he oppivat digitaitoja, saivat apua asiointiin julkisissa ja yksityisissä palveluissa. Toimintaan osallistuneiden ikääntyneiden itseluottamus vahvistui ja he pystyivät hoitamaan omia asioitaan paremmin. Lisääntynyt aktiivisuus edisti myös fyysisen kunnon ylläpitämistä.
• väkivallan kohteeksi joutuneet maahanmuuttajanaiset saivat apua ja tukea, ja heidän hyvinvointinsa ja turvallisuudentunteensa paranivat
• ihmiskaupan uhreja ohjattiin ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään
• maahanmuuttajanaisten liikunta lisääntyi, yksinäisyys väheni ja he saivat tietoa perhe- ja hyvinvointipalveluista ja toisista kulttuureista
• järjestöt olivat osaltaan vaikuttamassa siihen, että laki pakkoavioliittojen kumoamiseksi hyväksyttiin eduskunnassa.  
• eri alojen ammattilaiset osaavat huomioida ja kohdata kohderyhmiä paremmin omassa työssään, kun tieto niiden erityispiirteistä, tarpeista ja haasteista on lisääntynyt
• viranomaisten ja muiden järjestöjen yhteistyökumppaneiden tieto venäjänkielisten järjestöjen toiminnasta ja kohderyhmän huomioimisesta eri alueilla lisääntyi

Lisäksi tuloksia saavutettiin järjestöjen oman toiminnan kehittämisessä:

• järjestöjen oman tai jäsenjärjestöjen hallinnon ja toiminnan suunnitelmallisuus ja monipuolisuus vahvistuivat
• alueellinen yhteistyö lisääntyi
• tieto eri toimijoiden palveluista lisääntyi eri järjestöissä
• järjestöjen toiminnan ammattimaisuus lisääntyi ja kohtaavan asiakastyön osaaminen vahvistui

Arvio avustuskohteiden toiminnan tuloksellisuudesta

Keskeiset havainnot ja kehittämiskohteet

Vähemmistöryhmien järjestöjen tuloksellisuusraporteissa ja syksyllä 2023 järjestetyssä yhteiskehittämistilaisuudessa tunnistettiin toiminnan tuloksellisuuteen liittyviä kehittämiskohteita. Tähän tuloksellisuuskatsaukseen on nostettu niistä kaksi.

STEAn arvion mukaan toiminnan kohderyhmiä tavoitettiin avustuskohteissa pääsääntöisesti hyvin ja toiminta vastasi osallistujien tarpeisiin yleensä myös hyvin. Melko yleinen haaste tuloksellisuusraporteissa oli kuitenkin tulosten osoittaminen. Raporteissa saatettiin esittää tulosten kohdalla toimintaa, tai raportissa esitetyt tulokset eivät liittyneet avustushakemuksissa kuvattuihin toiminnan tavoitteisiin. Osassa raporteista tiedon kerääminen tai kerätyn tiedon raportointi oli STEAn arvion mukaan heikkoa, eikä sen pohjalta voinut arvioida toiminnalla saavutettuja tuloksia, eli hyötyjä kohderyhmälle.

Esimerkiksi kyselyihin saatuja vastauksia oli liian pieni määrä suhteessa tavoitettuun ihmismäärään, tai lukumäärät tai vastausten jakaumat puuttuivat. Joissakin avustuskohteissa tuloksia esiteltiin sanallisesti, mutta niiden todentaminen mittareiden avulla ei ollut onnistunut. Vain osassa raportteja esitettiin toimintaan tai tuloksiin liittyvää omaa arviointia tai ajatuksia toiminnan kehittämiseksi siitä saatujen tulosten perusteella.

Kun kohderyhmissä puhutaan useita eri kieliä, voi kielimuuri muodostua tuloksellisuustiedon keruuta vaikeuttavaksi tekijäksi. Taustastaan ja aikaisemmista kokemuksistaan johtuen osa kohderyhmistä saattaa myös pelätä, että tietoa käytetään heitä vastaan. Verkossa vastauksia on vaikeampi saada kuin kasvokkain. Tulosten seurantaa ja raportointia voidaan myös pitää osassa järjestöistä työläänä.

Tulosten seurannan ja todentamisen menetelmiin on saatavilla ohjeistusta ja koulutusta. Myös järjestöt itse ovat kehittäneet omia seurantamenetelmiään muun muassa laajentamalla kielivalikoimaa, kouluttamalla vapaaehtoisia tai käymällä kyselyjä läpi yhdessä kohderyhmien kanssa.

Tulosten seuraamista ja todentamista tulee suunnitella järjestöissä jo koko toiminnan suunnittelun yhteydessä siten, että tavoitteiden saavuttamisesta ja tuloksista voidaan raportoida myöhemmin luotettavasti.

Järjestöillä on erilaisia tapoja organisoida vuorovaikutusta kohderyhmien kanssa. Osassa avustuskohteita työntekijät ovat kokoaikaisia ja toisissa on enemmän osa-aikaisia työntekijöitä. Myös vapaaehtoisilla voi olla erilaisia rooleja toiminnassa. Hanketoiminnan määräaikaisuus vaikeuttaa osaltaan toiminnan vakiintumista ja pitkäjänteistä kehittämistä. Se voi vaikuttaa työntekijöiden rekrytointiin ja työssä jaksamiseen, mutta myös luottamuksen rakentamiseen toimintaan osallistuvien suuntaan.

Henkilöstön vaihtuminen tai muut toiminnassa tapahtuneet muutokset voivat vaikeuttaa toiminnan tulosten aikaansaamista. Esimerkiksi toimintaan voi tulla katkoksia tai muita muutoksia, jotka vaikuttavat toiminnassa mukana olevan yhteisön ja osallistujien luottamukseen. Järjestöissä toimimista voivat vaikeuttaa myös muut tekijät, kuten kohderyhmien henkilökohtaiset kokemukset ja traumat ja esimerkiksi ihmisten ja järjestöjen kohtaama vihapuhe.

Yhtenä ratkaisukeinoja luottamuksen vahvistamiseen nostettiin esille yhteistyöverkostot, hyvien käytäntöjen jakaminen ja muilta oppiminen. Toiminnan järjestelmällisyyttä ja suunnitelmallisuutta on syytä lisätä näillä ja muilla keinoilla, jotta toiminnasta tulisi vakaampaa ja kestävämpää myös erilaisissa poikkeustilanteissa. Hyvien käytäntöjen oppiminen toisilta järjestöiltä sekä verkostoyhteistyö mahdollistavat toiminnan ja sen hallinnoinnin kehittämisen kestävämmäksi muutostilanteissa. Erilaisia tapoja käyttää henkilöresursseja voi olla mielekästä vertailla keskenään hyvien käytäntöjen tunnistamiseksi ja jakamiseksi.

Tuloksellisuuskatsaus koostuu viidestä eri osa-alueesta:

Siirry edelliseen (Vähemmistöryhmien järjestöt – Toiminta ja tuotokset)

Siirry Tuloksellisuuskatsaukset 2022 -pääsivulle