Kysymyksiä ja vastauksia STEA-avustuksista

STEA-avustukset ovat sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveysalan järjestöille myöntämiä harkinnanvaraisia valtionavustuksia. Avustuksia myönnetään järjestöjen yleishyödylliseen, sosiaalista hyvinvointia ja terveyttä edistävään toimintaan. Avustuksia kutsutaan STEA-avustuksiksi, koska ne haetaan Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta (STEA) ja STEA vastaa niihin liittyvistä käytännöistä.

STEA-avustusten määrä laskee tulevina vuosina merkittävästi. Tänä vuonna avustuksia on myönnetty noin 800 järjestölle yhteensä miltei 384 miljoonaa euroa – vuonna 2025 avustuksia myönnetään 79,5 miljoonaa euroa vähemmän ja sitä seuraavina vuosina 25 miljoonaa euroa vähemmän vuosittain. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat huolissaan avustuksilla rahoitettavien toimintojen tulevaisuudesta ja nostavat mediaan erilaisia näkökulmia avustusleikkausten arvioiduista vaikutuksista.  

Vuonna 2025 avustusmäärärahojen leikkaus kohdistuu pääosin uusiin hankkeisiin ja toimintoihin. Uusia hankeavustuksia myönnetään ensi vuonna vain noin 20 miljoonaa euroa (72 miljoonaa vuonna 2024). Uusia jatkuvaluonteisia yleisavustuksia ei myönnetä vuonna 2025 lainkaan.

Järjestöjen jatkuvaluonteiseen yleisavustuksilla rahoitettuun toimintaan kohdistuu vuonna 2025 noin 18– 21 miljoonan euron leikkaus. Euromääräisesti suurimmat leikkaukset kohdistetaan euromääräisesti suurimpiin yleisavustuksiin, yli miljoonan euron avustuksista leikataan ensi vuonna 19 prosenttia. Pienempiin avustuksiin ja järjestöjen kohdennettuihin yleisavustuksiin kohdistuu pienempi prosentuaalinen leikkaus. Tämänhetkisen arvion mukaan leikkaukset koskevat ensi vuonna noin neljäsosaa avustusta saavista järjestöistä.

Prosentuaalisten leikkausten lisäksi joitakin järjestötoimintojen avustuksia leikataan osana STEAn normaalia avustuskäsittelyä, esimerkiksi heikon tuloksellisuusarvion saaneita avustuskohteita lopetetaan ja tiettyjä toimintoja, kuten aikuisille suunnattuja sosiaalisia lomia, vähennetään.

Yksityiskohtaiset tiedot vuoden 2025 leikkausten kohdistumisesta on julkaistu stm.fi-verkkosivuilla.(siirryt toiseen palveluun)

Linjauksiin liittyviä kysymyksiä ja vastauksia stea.fi-verkkosivuilla.

Porrastetut prosentuaaliset leikkaukset kohdistuvat euromääräisesti suurimpiin avustuksiin, koska näistä toiminnoista on saatavilla myös suurimpia säästöjä. On myös oletettavaa, että näiden avustuskohteiden avustustaso ei voi valtiontalouden tiukentuessa muutenkaan säilyä nykyisellä varsin korkealla tasolla.  

Jos leikkauksia olisi kohdistettu tasasuuruisena kaikkiin avustuksen saajiin, olisivat niiden vaikutukset voineet olla pienemmille paikallisille toimijoille kohtuuttomia.

Nyt tehty leikkauspäätös koskee vuotta 2025. Tulevina vuosina avustusten kohdistumista saatetaan linjata tarkemmin, jolloin on mahdollista, että joitain nykyisin avustuksilla rahoitettuja järjestötoimintoja ei jatkossa avusteta lainkaan. Näitä kategorisia linjauksia pohjustamaan on sosiaali- ja terveysministeri asettanut selvityshenkilön, jonka raportti valmistuu joulukuussa.

Mahdolliset uudet linjaukset vaikuttavat avustuksiin aikaisintaan vuonna 2026. Tämä on myös yksi syy miksi vuonna 2025 leikkaukset painottuvat suurimpiin avustuskohteisiin –  ei olisi ollut järkevää tehdä vielä ensi vuodelle ns. kategorisia leikkauksia, jotka mahdollisesti olisivat ristiriidassa tulevien linjausten kanssa.  

Vuoden 2025 avustusten haku päättyi vasta syyskuun lopussa, ja hakemuskäsittely on STEAssa vielä kesken, joten avustusleikkausten vaikutusarviota ei ole vielä saatavilla. On myös huomattava, että merkittävin osa avustusleikkauksista kohdistettiin uusiin avustuksiin, jolla pyrittiin minimoimaan vaikutukset järjestöjen pitkäjänteiseen yleisavustuksilla rahoitettuun toimintaan.

Järjestöjen yleisavustuksiin kohdistettavien leikkausten osalta STEAlla ei ole vielä tänä syksynä tarkkaa tietoa mitä toimintoja järjestöt päättävät osaltaan toiminnastaan karsia, koska järjestöt voivat itse tehdä tämän valinnan ensi vuonna, myönnetyn avustuksen puitteissa. Jatkuvaluonteisten toimintojen osalta vuoden 2025 avustusleikkaukset on päätetty kohdistaa pääosin suurten järjestöjen suuriin hallinnollisiin yleisavustuksiin. Tämä on myös STEAn strategian mukainen linjaus, avustusten painopisteiden tulisi mielestämme olla järjestöjen kohtaavassa työssä, ei järjestöjen hallinnon rakenteissa. 

Tulevien vuosien vaikutusten arvioinnissa tulee huomioida, että järjestöt saavat avustuksia myös hyvinvointialueilta, kunnilta ja muista lähteistä, ja myös näissä muissa tulolähteissä on tapahtunut ja tapahtumassa muutoksia. Myös järjestöjen toimintaympäristössä tapahtuvat muut muutokset (erilaisten tukien leikkaukset, hyvinvointialueiden palveluiden rajaukset jne.) vaikuttavat osaltaan merkittävästi järjestöjen toimintaan.

Sote-järjestösektorilla on myös monia muita kuin rahoituksen haasteita, joihin tulevaisuudessa on etsittävä ratkaisuja. Toivomme että järjestöissä suunnitellaan oman toiminnan tulevaisuutta monesta eri näkökulmasta – miten sote-järjestötoiminta houkuttelee ihmisiä mukaan toimintaan jatkossa, kun ihmisten ajasta kilpaillaan, miten järjestötoimintaa olisi mahdollista tarjota myös pienemmillä paikkakunnilla eikä vain suurissa kaupungeissa, mikä on kansalaisten sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta tärkeää juuri järjestöjen tarjoamana toimintana – mikä on se oman järjestön toiminnan helmi ja ydinajatus. Uskomme, että näille helmille löytyy rahoitusta avustuksilla myös tulevaisuudessa.

Tulevien vuosien osalta tilanne on kuitenkin vielä monilta osin auki. Selvityshenkilön työssä kartoitetaan linjauksia vuosien 2026 ja 2027 valmisteluun ja odotamme että hallituspuolueet tekevät näistä päätöksiä ensi vuoden alussa.

Tällä hetkellä on käynnissä myös muita selvityksiä ja työryhmiä, joissa tarkastellaan esimerkiksi kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä ja valtionavustusten yhtenäistämistä. Nämäkin vaikuttavat osaltaan tulevien vuosien ratkaisuihin. Lisätietoa eri toimista stea.fi-verkkosivuilla.

Ymmärrämme että valtiontalouden säästöjä etsitään myös näistä toiminnoista, mutta avustustoimintaan tehtäviä tulevia linjauksia ja niiden vaikutuksia pitää arvioida huolella, ennen kuin muutoksia tehdään. Me STEAssa pidämme tärkeänä, että avustuksia voidaan jatkossakin myöntää sekä pienille paikallisille että alueilla ja valtakunnallisesti toimiville järjestöille, ja että järjestöjen toimintaedellytykset ja kohtaava työ etenkin haavoittuvassa asemassa olevien kohderyhmien parissa turvataan myös jatkossa.

Tämä on tarua. Järjestöavustuksia leikataan, koska valtion taloutta on tasapainotettava. Leikkauksia kohdistetaan valtionavustuksiin monella eri taholla, sosiaali- ja terveysalan järjestöt eivät ole tässä yksin. Sosiaali- ja terveysalan järjestöillä on mielestämme merkittävä rooli juuri ruohonjuuritason kohtaavan toiminnan mahdollistajana. Järjestöt tavoittavat usein parhaiten monia sellaisia sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden ongelmista kärsiviä, joita julkinen sektori ei löydä tai joita julkisella sektorilla ei ole resursseja tai kykyä etsiä ja/tai auttaa.

Tarua. STEA-avustuksia myönnetään ensi vuonna järjestöille 304 miljoonaa euroa. Suurin osa vuoden 2025 avustusleikkauksista kohdistuu uusiin avustuksiin. Järjestöjen jatkuvaluonteiseen toimintaan kohdistuvat leikkaukset koskevat noin neljäsosaa avustuksia saavista järjestöistä. Suurta osaa järjestötoiminnoista STEA-avustusten leikkaukset eivät ensi vuonna koske lainkaan.

Monilta osin totta. Tilanne hyvinvointialueilla on nyt jo monella sektorilla haastava, ja kun samaan aikaan joudutaan vähentämään tukea järjestöjen kohtaavasta toiminnasta, ei sen myötä tilanne hyvinvointialueilla ainakaan parane. Meitä STEAssa huolettaa erityisesti pienten paikallisten ja alueellisten järjestöjen tilanne, koska myös kuntien ja hyvinvointialueiden taloustilanne on vaikea ja toiminnan avustukset vähenevät nyt monilla tahoilla samanaikaisesti. Suurilla toimijoilla voi olla siirtymävaiheessa enemmän puskuria muutosten toteuttamiseen ja valmiuksia toiminnan uudelleenjärjestelyyn, mutta pienet toimijat voivat joutua lopettamaan toimintansa kokonaan, jos esimerkiksi kunta päättää luopua järjestön käyttöön annettujen toimitilojen maksuttomuudesta.

Hankala asia. Avustusten myöntämisen tulee olla yleisesti hyväksyttyä. Tämä edellyttää sitä, että avustusten myöntämiseen liittyy tiettyjä perusteita ja että avustusten käyttöä pitää pystyä myös seuraamaan ja valvomaan. Valtionavustukset eivät ole järjestöille ns. subjektiivisia oikeuksia. Avustuksen saaminen ja sen käyttäminen edellyttää järjestöiltä väistämättä tiettyjä paperitöitä – hakemuksen täyttämistä ja raportointia. Luonnollisestikaan nämä eivät saa viedä järjestön koko työaikaa, mutta hämmästelemme jos asia näin nyt olisi. Esimerkiksi EU-rahoitukseen verrattuna STEA-avustusten hakeminen ja avustusten käytöstä raportoiminen näyttää hyvinkin kevyeltä.

STEA-avustuksiin liittyvää hallinnollista taakkaa on kuitenkin kevennetty viime vuosina jo melko lailla. Esimerkiksi hankeavustuksia ei enää tarvitse hakea vuosittain, vaan avustus myönnetään kerralla koko hankkeen toimintakaudelle. Hankkeen tuloksista raportoidaan kerran hankekauden aikana. Yleisavustuksia haetaan ja myönnetään edelleen vuosittain, mutta STEA toimittaa yleisavustusten hakijoille jatkoavustuksen hakua varten verkkoasiointiin esitäytetyn hakemuslomakkeen, jonka täyttäminen ei STEAn sidosryhmäkyselyn mukaan ole ollut järjestöistä mitenkään erityisen kuormittavaa. Jatkoavustuksen hakuvaihe on myös järjestölle mahdollisuus muuttaa toiminnan sisältöä kohderyhmän ja toimintaympäristön tarpeiden mukaisesti. Jatkuvaluonteisten STEA-avustusten raportointiin sisältyy kerran vuodessa täytettävä vuosiselvitysraportti (miten avustus on käytetty) ja tuloksellisuusraportti (mitä avustuksella on saatu aikaiseksi). Vuosiselvitysraportoinnin hallinnollista taakka on kevennetty viimeksi tänä vuonna, jolloin vuosiselvityksen liitteenä toimitettavan AUP-raportin (tilintarkastajan raportti STEA-avustuksen käytöstä) rajaa nostettiin 300 000 euroon.

Näiden raporttien ja STEAn suorittamien maksatus-, laillisuus- ja tuloksellisuustarkastusten avulla varmistetaan, että avustuksia käytetään asianmukaisesti, ja että niillä saadaan aikaan niitä tuloksia, joita varten avustukset on myönnetty. Jos näitä raportointivelvoitteita halutaan keventää, on hyväksyttävä myös se, että avustusten käytön valvonta heikkenee eikä avustusten vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta pystytä jatkossa todentamaan. Tämä mahdollistaa myös avustusten väärinkäytösten lisääntymisen, ja voi vähentää avustusten myöntämisen yleistä hyväksyttävyyttä. Olisiko hyväksyttävää, että järjestön ei tarvitsisi seurata avustuksilla rahoitetun toiminnan tuloksia ja raportoida niistä, tai pitää kirjaa siitä mihin avustusvarat on käytetty?  

Saamme STEAssa viikoittain kysymyksiä siitä, miksi jollekin järjestölle on myönnetty avustusta sekä järjestöjen avustusten käytön valvonnasta ja sen riittävyydestä. Etenkin nyt, kun kansalaisten saamiin tukiin ja terveyspalveluihin kohdistuu merkittäviä leikkauksia, kohdistuu järjestöjen suuriin avustuksiin aiempaa enemmän kiinnostusta. Järjestöille suunnattujen avustusten hyödyllisyyttä tulee pystyä perustelemaan entistäkin tarkemmin. Avustusten käytön valvonnan ja seurannan vähentäminen tässä tilanteessa tuskin lisäisi kansalaisten luottamusta valtionavustuskäytäntöihin ja valtionhallintoon. Avustusmäärärahojen vähentyessä näyttää julkinen mielipide olevan enemmänkin avustusten käytön valvonnan ja avustusten myöntämisen kriteerien tiukentamisen kannalla. Asiaa voisi kuitenkin olla mielenkiintoista selvittää laajemmin, esim. erillisen kyselytutkimuksen avulla.

Tarua – toki tämä riippuu siitä, mikä on kenenkin mielestä riittävää. Jokainen avustuksen saaja toimittaa STEAlle vuosiselvityksen, joka sisältää mm. tilinpäätöksen ja tilintarkastuskertomuksen sekä tarkemman selvityksen jokaisesta avustuskohteesta. Kaikki järjestöjen vuosiselvitykset käsitellään ja niistä lähetetään järjestölle palaute. Vuosiselvityspalautteessa vahvistetaan avustuskohteille kohdistetut kustannukset ja seuraavalle vuodelle siirtyvät avustusennakot tai -saamiset. Jos avustusten raportoinnissa havaitaan virheitä tai hallinnossa puutteita, annetaan vuosiselvityspalautteessa yksilölliset ohjeet tilanteen korjaamiseksi.

STEA tekee vuosittain järjestöihin noin 40 laillisuustarkastusta, joiden tarkoituksena on selvittää, onko STEA-avustukset käytetty avustuspäätöksen mukaisesti ja onko taloutta ja hallintoa hoidettu asianmukaisesti. Joskus tarkastukset johtavat avustuksen takaisinperintään, mutta usein todetaan, että asiat ovat kunnossa.

Etenkin laillisuustarkastuksille tarvetta saattaisi toki olla enemmänkin. VTV:n tarkastuksesta tehdyssä raportissa STEA-avustusten valvonta sai kuitenkin hyvän arvion muihin tarkastuksessa mukana olleiden valtionavustusten valvontaan verrattuna.

Lisätietoa STEA-avustusten käytön valvonnasta stea.fi-sivuilla.

VTV:n raportti vuonna 2022 tehdystä tarkastuksesta vtv.fi-sivuilla (PDF)(siirryt toiseen palveluun)

Kannatamme varauksin. Vuonna 2025 yleisavustusten osuus myönnettävistä STEA-avustuksista tulee olemaan jo noin 94 prosenttia kaikista STEA-avustuksista.

STEA-avustusten osalta yleisavustuksia ovat sekä ns. Ay-avustukset (avustukset järjestön yleishyödylliseen toimintaan) että Ak-avustukset (tiettyyn toimintaan kohdennetut yleisavustukset).

Yleisavustukset ovat ns. jatkuvaluonteisia avustuksia ja niiden merkitys on STEAssa hyvin tunnistettu ja tunnustettu. Yleisavustuksilla rahoitetaan tälläkin hetkellä monille eri kohderyhmille tarpeellista ja tuloksellista toimintaa (kohtaamispaikkatoimintaa, kriisiapua, nuorten tukipisteiden toimintaa, omaishoitajien tukitoimintaa jne.).

Järjestöjen toive yleisavustusten osuuden kasvattamisesta liittyy STEA-avustusten kohdalla Ay-avustusten määrän lisäämiseen. Ay-avustuksia on myönnetty tänä vuonna 156 toimijalle, joista suurin osa on keskusjärjestöjä ja -liittoja. Ay-avustus myönnetään yleisavustuksena järjestön yleishyödylliseen toimintaan, ja yleisimmin järjestöt käyttävät avustusta nimenomaisesti yleishallinnon kuluihin (toimitilat, tietojärjestelmät, henkilöstöhallinto, kirjanpito, edunvalvonta, viestintä, johdon palkkakustannukset). Näiden toimintojen osalta avustuksilla tehdyn toiminnan tuloksellisuuden ja vaikutusten osoittamisessa ja arvioinnissa on myös useimmiten järjestöillä eniten haasteita.

Yleisavustusta saavat järjestöt ovat myös esittäneet toiveita, ettei tämän Ay-yleisavustuksella rahoitetun toiminnan tuloksellisuutta tai vaikuttavuutta tulisi lainkaan arvioida. Tässä taloudellisessa tilanteessa emme STEAssa näe mahdollisena, että yleisavustus olisi järjestölle ns. vapaata ja vastikkeetonta rahaa, jonka käytölle ei tarvitsisi asettaa tavoitteita tai jonka vaikutuksia ja tuloksia ei tarvitsisi seurata.  

Myös yleisavustusten käytön valvontaan liittyy STEAn näkökulmasta haasteita, etenkin silloin kun avustuksen saajalla on yleishyödyllisen toiminnan lisäksi myös palvelutuotantoa ja osalla suurimmista järjestöistä myös merkittävää liiketoimintaa – avustuksella rahoitettu hallinto kun palvelee usein myös näitä toimintoja (kts. kohta järjestöjen varainhankinta LINKKI).  

Monella avustusta saavalla järjestöllä yleishallinnon kustannukset ovat myös vuosien saatossa hyvinä avustusvuosina kasvaneet varsin suuriksi, ja STEAn näkökulmasta tämä on erityisen ongelmallista nyt, kun tulevina vuosina avustusmäärärahat vähentyvät. Avustusten painopisteen tulisi mielestämme olla järjestöjen toiminnan kohderyhmän auttamisessa ja tukemisessa, ei hallintokuluissa. Ja koska STEAn tehtävänä on seurata avustuksilla aikaansaatuja tuloksia ja valvoa avustusten käyttöä, toisi avustuslajien painopisteen siirtyminen yleisavustuksiin tähän merkittäviä lisähaasteita. Jos yleisavustusten painotusta ollaan siirtämässä hallinnollisiin avustuksiin, tulee avustusten myöntämiskriteerejä ja avustusten tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointikriteerejä ensin uudistaa.

Tätä emme täysin kannata. Vuonna 2025 avustusmäärärahaleikkaukset kohdistuvat pääosin hankeavustuksiin, joita myönnetään merkittävästi vähemmän kuin tänä vuonna. Hankeavustus on tyypillinen avustusmuoto ensimmäistä kertaa STEA-avustusta hakevalle järjestölle. Näemme STEAssa tärkeäksi, että myös uusia toimijoita on vuosittain mahdollista saada avustuksen saajien joukkoon ja uusia toimintatapoja voidaan jatkossakin kehittää määräaikaisilla hankeavustuksilla. Uusia avustuksia tarvitaan myös siksi, että toimintaympäristömme muuttuu – toimintaa tarvitsevat aivan uudet kohderyhmät ja toisaalta kohderyhmien tarpeet voivat myös muuttua.  

Uusien avustuksen saajien ja uusien hankkeiden mahdollistaminen lisää myös avustusten hyväksyttävyyttä. Jo nyt kritiikkiä on kohdistunut siihen, että avustuksen saajien joukossa on vaihtuvuutta liian vähän. Avustukset eivät voi olla vain pienen piirin etuus.

Tähän väittämään törmäämme usein. Asiaan liittyy monia eri näkökulmia, joita yritämme avata alla.

Aiheeseen liittyvässä keskustelussa käytetään tyypillisesti termejä varainhankinta ja avustuskohteen muut tuotot. Ne eivät ole sama asia, vaikka ne helposti sekoittuvat, kun keskustellaan järjestöjen tulolähteistä.  Varainhankinnan tuotto on avustuskohteen muuta tuottoa vain silloin, kun varainhankinnan tuotto on lahjoittajan tai avustuksen saajan toimesta haluttu kohdistaa johonkin tiettyyn STEA-avusteiseen toimintaan.

Varainhankinta

Varainhankinnalla tarkoitetaan niitä toimenpiteitä, joiden avulla pyritään hankkimaan yhteisölle varsinaisen toiminnan rahoittamiseen tarvittavia varoja. Varainhankinnalla on myös mahdollista varautua tulevaisuuteen ja kerryttää järjestön omaa varallisuutta. Tyypillisiä varainhankinnan keinoja ovat järjestöissä jäsenmaksut, lahjoitukset, tuotteiden myynti, arpajaiset, keräykset, tapahtumat, yritysyhteistyö sekä liiketoiminta.

STEA-avustuksia puolestaan myönnetään terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen huomioiden erityisesti toiminnan yleishyödyllisyys, yhteiskunnallinen tarve ja käytettävissä oleva määräraha (STEA-asetus 1059/2023). STEA-avustuksen käyttötarkoituksena ja tavoitteena ei voi olla varojen hankkiminen ja varallisuuden kerryttäminen.

Tavoitteelliseen varainhankintaan liittyy myös aina riskejä. Myytäväksi hankitut tuotteet eivät käy kaupaksi. Tapahtuman kävijämäärä jää vähäiseksi syysmyrskyn vuoksi. Hyväntekeväisyyskonsertin markkinointi epäonnistuu ja lippuja myydään vain kourallinen.  STEA-avustuksella toteutetun toiminnan tulos ei voi olla epäonnistunut varainhankinta. Varainhankintaan liittyvää riskiä ja mahdollisia tappioita ei voida siirtää järjestöltä valtionavustuksella eli käytännössä veronmaksajien varoilla katettavaksi.

Yhdistyksen tuloslaskelmakaavassa varainhankinta on sijoitettu omaksi osiokseen varsinaisen toiminnan jälkeen. Kaikki varainhankinnan tuottoja vastaavat kustannukset tulee esittää osana varainhankintaa, eikä kustannuksia tule sisällyttää varsinaisen toiminnan puolelle. Varainhankinnan kustannuksilla tarkoitetaan esimerkiksi varainhankintaa pääasiallisesti hoitavien työntekijöiden palkkakustannuksia, myytävien tuotteiden hankintakustannuksia ja tapahtumien markkinointi-, tila- ja tarjoilukustannuksia.

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että STEA-avustukset myös mahdollistavat varainhankinnan toteuttamista. Varainhankinta on lähes kaikissa suurissa STEAn yleisavustusta (Ay-avustus) saavissa järjestöissä osa avustuksen saajan toiminnan-, talous- ja viestintäjohdon työtehtäviä. STEAn avustusten käytön laillisuusvalvonnassa järjestöjohdon varainhankintaan käyttämä työaika pääsääntöisesti katsotaan osaksi yleishyödyllisen yhteisön johtamistyötä. Myös pienempien yhdistysten on mahdollista käyttää STEA-avustusta johtamistyöhön yleiskulujen kautta. Varainhankintaa pääasiallisesti hoitavien työntekijöiden palkkoja ei kuitenkaan voida maksaa STEA-avustuksella.

STEA-asetuksen (1059/2023) mukaan avustusten tarveharkinnassa on huomioitava avustuksen hakijan omat varat, hakijan määräysvallassa olevien taikka hakijaan taloudellisesti tai toiminnallisesti kiinteässä yhteydessä olevien yhteisöjen tai säätiöiden käytettävissä olevat varat ja avustettavasta toiminnasta saatavat tuotot. STEA-avustuksia myönnetään myös varakkaille järjestöille, mutta varakkailta järjestöiltä vaaditaan vähintään 10 % suuruinen omavastuuosuus hyväksyttävistä kokonaiskuluista (vuonna 2025 omavastuuosuus on 15 %). Tämä omavastuuosuus tulee kattaa omista varoista, mutta juuri siihen varainhankinnan tuotot ovat tarkoitettu; varsinaisen toiminnan rahoittamiseen.

Varainhankinnan tuotoista ei siis rangaista eikä niitä vähennetä STEA-avustuksista.  Erityisen hyvin varainhankinnassa menestyneiden avustuksen saajien tulee kuitenkin käyttää pieni osuus varoistaan kattamaan STEA-avustuksen omavastuuosuus.

Muut tuotot

Pääperiaatteena valtionavustuksia myönnettäessä ja käytettäessä on ns. nettoperiaate. Avustuksella katetaan avustettavasta toiminnasta syntyvä alijäämä, joka muodostuu, kun hyväksyttävistä kustannuksista vähennetään muut toimintaan kohdistetut avustukset ja toiminnan aiheuttamat tuotot.

Nettoperiaate liittyy kiinteästi valtionavustusten viimesijaisuuden periaatteeseen. Sen mukaan valtionavustus on tarkoitettu viimesijaiseksi tueksi, ja sen tarkoitus on täydentää muuta rahoitusta, ei korvata sitä kokonaan. Viimesijaisuuden periaate liittyy valtionavustuslain 7 §:ssä säädettyyn valtionavustuksen myöntämisen tarpeellisuuden arviointiin: avustuksen myöntäminen on tarpeen vasta sen jälkeen, kun muut rahoituslähteet on huomioitu. Periaatteen tavoitteena on varmistaa, että julkisia varoja käytetään vastuullisesti ja tehokkaasti.

Erityisesti hankeavustuksissa ja kohdennetuissa yleisavustuksissa avustuksen saajan tulee mitoittaa toiminnan laajuus vastaamaan myönnettyä STEA-avustusta ja toiminnan muita tuottoja. Tyypillisiä toiminnasta saatavia tuottoja ovat osallistujamaksut, vuokratuotot sekä toimintaan kohdennetut julkiset ja muut avustukset. Joskus myös varainhankinnan tuotto voi olla STEA-avustuksen muuta tuottoa. Lahjoittaja voi ilmoittaa, että varat lahjoitetaan Tyttöjen Talolle tai varainhankintakeräyksen kohteena on ilmoitettu kiusaamisen vastainen työ. Jos lahjoituksen tai keräyksen kohteena oleva toimintamuoto rahoitetaan STEA-avustuksella, tulee varainhankinnan tuotto kohdistaa STEA-avustuksen muuksi tuotoksi.

Muita tuottoja ei vähennetä STEA-avustuksesta, mutta nettoperiaatteen mukaisesti muut tuotot vähennetään hyväksyttävistä kustannuksista ja STEA-avustuksella katetaan alijäämä. Jos STEA-avustuksen määrä on alijäämää suurempi, syntyy siirtyvää avustusennakkoa eli käyttämättä jäänyt avustus siirtyy käytettäväksi seuraavalle vuodelle. Jos toiminta vuodesta toiseen on mitoitettu käytettävissä olevaa STEA-avustusta ja muita tuottoja suppeammaksi ja käyttämätöntä avustusta kertyy huomattavan suuri määrä, on mahdollista, että STEA-avustusta pienennetään vastaamaan toiminnan laajuutta. Tämä ei kuitenkaan ole mikään automaatio, vaan avustuksen saaja voi kasvattaa toiminnan volyymia, jos sille on tarvetta.

Toisin sanoen avustuksen saajan kannattaa hankkia muita tuottoja sellaiseen toimintaan, jonka tarve on niin suurta, että siihen ei pystytä vastaamaan STEA-avustuksella.

Kaksipiippuinen juttu. Lainsäädännössä määritellään, että STEA-avustusta voidaan myöntää sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden yleishyödylliseen, sosiaalista hyvinvointia ja terveyttä edistävään toimintaan. Valtionavustustoiminnalta edellytetään myös tehokkuutta, tavoitteellisuutta, tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Nämä ovat valtionhallinnon reunaehdot, joiden sisällä järjestöillä on paljon liikkumavaraa.

STEA-avustuksista vain pieni osa kohdistetaan erikseen määriteltävään toimintaan, kuten avustusohjelmiin tai erilaisille painopistealueille. Suurin osa avustuksista myönnetään järjestöjen itsensä hakemuksella määrittelemään toimintaan – järjestö itse asettaa avustushakemuksella toiminnalleen tavoitteet ja kuvaa mihin tarpeeseen avustuksella rahoitettava toiminta vastaa, minkä kohderyhmän toiminta tavoittaa ja miten avustus mahdollistaa kohderyhmän sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Jos STEAn avustusharkinnassa katsotaan, että haetulla avustuksella voitaisiin nämä tavoitteet saavuttaa, toiminnan kohderyhmä toimintaa tarvitsisi ja toiminnasta hyötyisi, voidaan avustusta toimintaan ehdottaa määrärahojen puitteissa.

Jos järjestölle myönnetään avustus, on sen myöntämisen ehtona, että järjestö käyttää avustuksen sen käyttötarkoituksen mukaiseen toimintaan, seuraa asettamiensa tavoitteiden toteutumista ja raportoi STEAlle aikaansaamistaan tuloksista.

Näitä päätöksiä ei tehdä yllättäen tai harkitsematta. STEA-avustukset ovat harkinnanvaraisia valtionavustuksia, jotka on lainsäädännössä määritelty myönnettäväksi sosiaali- ja terveysalan järjestöjen yleishyödylliseen toimintaan.  STEA-avustuksia ei ole tarkoitettu myönnettäväksi toimintaan, joka kuuluu valtion, kunnan, hyvinvointialueen tai muun viranomaisen järjestämisvastuun piiriin. Menneiden vuosien aikana näitä toimintoja on kuitenkin eri toimijoiden päätöksin otettu Raha-automaattiavustuksilla rahoitettujen toimintojen piiriin. Kyseessä oleville ns. rajapintakohteille on etsitty muita rahoitusvaihtoehtoja eri ministeriöiden budjettirahoituksesta siitä saakka, kun STEA aloitti toimintansa vuonna 2017. (Raportti vuonna 2018 tehdystä selvityksestä)(siirryt toiseen palveluun).

Neuvotteluja korvaavan toiminnan löytymiseksi on käyty useina vuosina yhdessä ja erikseen eri ministeriöiden ja virastojen kanssa ja kyseisten avustuskohteiden toiminnasta vastaavien järjestöjen kanssa. Koska STEA-avustusten määrärahat vähenevät merkittävästi, ja kyseessä olevien avustuskohteiden toiminnan rahoittaminen kuuluu lakisääteisesti muiden toimijoiden tehtäväksi, ei avustuskohteille ole tehty STEAssa ohjeellisia avustussuunnitelmia enää vuodelle 2025. Avustuskohteille tieto on toimitettu avustuspäätöksissä helmikuussa 2024. Osalle avustuskohteista on nyt löytymässä uusi rahoituskanava ensi vuodelle, mutta osa neuvotteluista on edelleen kesken. Tavoitteena on, että STEA-avustuksia myönnettäisiin jatkossa vain toimintaan, johon ne on lakisääteisesti tarkoitettu.