Vapaaehtoiset järjestöjen voimavarana 

Pitkän linjan kansalaisyhteiskuntatutkija Martti Siisiäisen mukaan kansalaisjärjestötoiminnalle on ominaista se, että siinä yhdistetään asiantuntijuutta (kuten koulutusta ja neuvontaa) ryhmän edunvalvontaan ja keskinäiseen vertaistukeen. Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat luonteeltaan moniulotteisia: ne ajavat kohderyhmänsä asiaa sen lisäksi, että toimivat asiantuntijoina ja asianosaisina. 

Moniulotteisuus tuli selkeästi esille myös STEAn viime vuoden lopussa julkaisemassa katsauksessa vapaaehtoistoiminnasta. Järjestöjen STEA-avustuksilla rahoitetuissa toiminnoissa on mukana vapaaehtoisia monissa eri rooleissa. 

Katsauksessa totesimme, että vapaaehtoiset toimivat järjestöjen perustoimintaan liittyvissä tehtävissä, toiminnan kohderyhmien tukijoina, vertaistuen antajina ja kokemusasiantuntijatehtävissä. Perustoimintaan liittyen vapaaehtoiset hoitavat esimerkiksi järjestön viestintäasioita tai auttavat tapahtumajärjestelyissä. Monet vapaaehtoiset osallistuvat kohderyhmien tukemiseen esimerkiksi ohjaamalla erilaisia ryhmiä tai toimimalla osallistujien avustajina tapahtumissa tai retkillä. Monet järjestöt korostivatkin vapaaehtoisten roolia ja merkitystä järjestötoiminnan voimavarana.  

Monesti vapaaehtoisina toimivat ovat myös itse järjestön kohderyhmään kuuluvia tai kohderyhmän läheisiä. Vapaaehtoisina toimii myös esimerkiksi sosiaali- tai terveysalan opiskelijoita tai hoivatyöstä eläkkeelle jääneitä ammattilaisia. Vapaaehtoistoiminnalla tuetaan toiminnan kohderyhmiä, mutta samalla se lisää vapaaehtoisten omaa osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemusta. 

Vapaaehtoistoiminta tarvitsee koordinaatiota ja johtamista onnistuakseen  

Miksi järjestöt tarvitsevat toimintaansa STEA-avustuksia – eikö kaikkea toimintaa voisi toteuttaa vapaaehtoisvoimin? Iso osa sosiaali- ja terveysalalla toimivista järjestöistä on pienehköjä, paikallisia, vapaaehtoispohjalta toimivia yhdistyksiä. Esimerkkejä ovat vaikkapa paikalliset eläkeläisjärjestöt ja vanhempainyhdistykset. Kaikkiaan sosiaali- ja terveysalan järjestöjä oli yhdistysrekisterissä vuonna 2025 yhteensä vajaat 9000.  

STEA-avustuksia myönnettiin vuonna 2025 yhteensä 724 järjestölle, joista valtaosa toimii valtakunnallisesti tai alueellisesti. STEA-avustuksin tuetaan lähtökohtaisesti haavoittuvia kohderyhmiä. Työ edellyttää ammattiosaamista ja toisaalta myös toiminnan pitkäjänteisyyden mahdollistavia rakenteita. 

Vapaaehtoiset toimivat järjestöissä ammattihenkilöiden kanssa ja rinnalla. Vähänkin laajamuotoisempi ja vaikuttava vapaaehtoistoiminta tarvitsee tuekseen myös ammattilaisia, jotka huolehtivat siitä, että vapaaehtoisten rekrytointi, perehdyttäminen, kouluttaminen ja tuki voidaan organisoida järjestelmällisesti ja laadukkaasti. Myös paikalliset, vapaaehtoisvoimin toimivat järjestöt hyötyvät valtakunnallisten ja alueellisten järjestöjen tarjoamasta koulutuksesta, tuesta ja edunvalvonnasta.  

Joissakin järjestöjen toiminnossa vapaaehtoistoiminta on olennainen ja välttämätön osa toimintaa, kuten tukioppilastoiminta tai suomen kieltä opetteleville tarkoitetut Luetaan yhdessä -ryhmät. Nämäkään eivät voi kuitenkaan toimia täysin ilman toiminnan johtamista ja organisointia, johon tarvitaan palkattuja henkilöresursseja.  

Vapaaehtoiskatsauksessa käyttämämme tuloksellisuusraporttiaineisto antoi myös vinkkejä onnistuneeseen vapaaehtoistyöhön. Järjestöt nostivat esille hyvinä käytäntöinä muun muassa selkeät toimintamallit ja vastuualueet sekä säännöllisen vuoropuhelun vapaaehtoisen ja vapaaehtoistyötä koordinoivan henkilön välillä. Myös vapaaehtoisten jaksamisesta huolehtiminen nousi tärkeään rooliin. Esimerkiksi työnohjaus vapaaehtoisten kriisipäivystäjien tukena tai vapaaehtoisten keskinäinen kokemusten vaihto auttoivat käsittelemään vapaaehtoistoiminnassa nousseita tilanteita.   

Vapaaehtoistehtävät eivät saa myöskään muodostua liian vaativiksi. Lähtökohtaisesti jokainen toimii vapaaehtoisena omilla tiedoillaan ja taidoillaan. Toisaalta vapaaehtoisten kouluttaminen ja uusien asioiden ja taitojen oppiminen motivoivat ihmisiä toimimaan vapaaehtoisina.

Tuloksellisuusraporttiaineiston mukaan osa järjestöjen toiminnasta edellyttää niin vahvaa ammattitaitoa tai erityisosaamista, ettei sitä voi toteuttaa vapaaehtoisvoimin. Tällaisesta toiminnasta esimerkkeinä ovat lastensuojelua sivuavat järjestötoiminnat tai lähisuhdeväkivallan uhrien tukeminen kriisissä. 

Vapaaehtoistoimintaa organisaatioiden kautta 

Vapaaehtoistyö Suomessa 2021 -kyselytutkimuksen mukaan pandemiavuodet lisäsivät itseohjautuvaa ja organisoimatonta vapaaehtoistoimintaa. Sama kyselytutkimus vuodelta 2024 nostaa esille, että vapaaehtoistoimintaa halutaan kuitenkin edelleen tehdä pääosin organisaatioiden kautta. Valtaosa (83%) vuoden 2024 kyselyyn vastanneista oli toiminut vapaaehtoistoiminnassa nimenomaan järjestöissä. Niiden organisoima vapaaehtoistoiminta näyttää kyselyn mukaan säilyttävän asemansa vapaaehtoistoiminnan ensisijaisena osallistumismuotona myös lähivuosina.  

Vapaaehtoistoiminta ja niukkenevat resurssit 

Niukkojen resurssien aikana on monesti syytä yhdistää voimia – ja tämä pätee myös vapaaehtoistoimintaan. Hyödyntämällä vapaaehtoistoimintaa varten kehitettyjä yhteisiä alustoja ja pitämällä tiiviistä yhteyttä yhteistyökumppaneiden kanssa, saadaan järjestötyötä entistä paremmin näkyväksi niin vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneille kuin esimerkiksi alueen asukkaille ja ammattilaisille. Lisäksi hyvinvointialueilla ja järjestöissä kehitetään sähköisiä alustoja ja niiden välisiä yhdyspintoja, joiden avulla myös järjestötyö saadaan näkyväksi.  

Myös muut keinot järjestöjen keskinäisen yhteistyön lisäämiseksi vapaaehtoisten organisoimisessa voivat mahdollistaa uusien vapaaehtoisten saamisen mukaan toimintaan, tai luomaan vaikka kokonaan uusia vapaaehtoistehtäviä.  

STEAn tuloksellisuusraporttiaineiston perusteella järjestöjen toimintaan osallistuvien ihmisten määrä oli suurempi niissä toiminnoissa, joissa vapaaehtoisten määrä oli suurempi. Jos nykyisillä resursseilla voitaisiin edes hieman kasvattaa vapaaehtoisten määrää, voitaisiin järjestöissä tavoittaa ehkä entistä enemmän apua ja tukea tarvitsevia ihmisiä. Parhaimmillaan toimintaan osallistuneista tulee myöhemmin uusia vapaaehtoisia.