Kuka järjestöavustuksista hyötyy ja miten?

Sosiaali- ja terveysministeriö myöntää vuosittain STEA-avustuksia noin 800 eri järjestölle miltei 1800 eri avustuskohteen toimintaan. Avustuksen saajat raportoivat avustusten käytöstä STEAlle vuosittain.

Vuoden 2023 toiminnan tuloksista raportoi STEAlle 1449 avustuskohdetta. Näistä 517 avustuskohdetta valikoitiin STEAn tarkemman tuloksellisuusarvioinnin kohteeksi. Toiminnan tuloksellisuudesta erittäin hyvä arvion sai 17 % avustuskohteista, hyvä-arvion 44 %, riittävä-arvion 27 %, tyydyttävä-arvion 11 % ja heikko-arvion 1 % avustuskohteista.

Vuoden 2023 osalta erityisen hyviä tuloksia tuloksellisuusraporttien perusteella saavutettiin useiden eri kohderyhmien kanssa toimivissa avustuskohteissa. Näissä avustuskohteissa toiminnan kohderyhminä painottuivat sosiaalisesti, taloudellisesti tai terveydellisesti haastavissa tai vaikeissa elämäntilanteissa olevat ihmiset ja heidän läheisensä.

Arvioitujen avustuskohteiden raporttien perusteella toiminnasta hyötyivät muun muassa seuraavat kohderyhmät:

• asunnottomat ja asunnottomuusuhan alaiset
• ikääntyneet (+65-)
• lapset ja nuoret
• maahanmuuttajat
• mielenterveyden ongelmista tai kriiseistä kärsivät ja heidän läheisensä
• perheet ja vanhemmat
• pitkäaikaisesta köyhyydestä kärsivät
• (pitkäaikais)työttömät
• päihteiden käyttäjät
• rahapelihaittoja kokevat pelaajat ja heidän läheisensä
• rikostaustaiset ja heidän läheisensä
• syrjäytymisvaarassa olevat henkilöt
• terveysongelmista kärsivät tai niitä kohtaavat
• vapaaehtoiset ja vertaistoimijat
• väkivallan uhrit, väkivaltaan syyllistyneet tai sitä suunnittelevat
• yksinäisyydestä kärsivät
• apua tarvitsevien kohderyhmien kanssa työskenteleviä ammattilaiset ja organisaatiot

Erittäin hyvä -arvion saaneita tuloksellisuusraportteja analysoidessa etsittiin niistä yhdistäviä tekijöitä. Sellaisia tekijöitä ei kaikilta osin löytynyt, koska erittäin hyviä raportteja löytyi kaikilta sektoreilta. Joitakin yhteisiä tekijöitä kuitenkin havaittiin ja näitä havaintoja olemme koonneet kolmen teeman alle. Teemat ovat ikääntyneet, perheiden hyvinvointi, lapset ja nuoret sekä vaikeat elämäntilanteet.

Kohderyhmänä ikääntyneet

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) toteaa ylläpitämänsä väestön toimintakyky -seurannan (1) perusteella, että ikääntyneiden toimintakykyä ja hyvinvointia edistävät sairauksien ehkäisemisen ja hyvän hoidon lisäksi hyvä ravitsemus, liikunnallisen ja muun aktiivisuuden tukeminen, toimintakykyongelmien varhainen tunnistaminen ja niihin puuttuminen sekä elinympäristön muokkaaminen toimintakykyä tukevaksi.

Tuloksellisuusraporttien ja niistä STEAssa tehtyjen arvioiden perusteella voimme sanoa, että järjestöt ovat osaltaan vastanneet näihin kansallisen tason haasteisiin hyvin.

Järjestöt työskentelivät yksinäisyyttä kokevien ikäihmisten, toimintakyvyltään jossain määrin heikentyneiden yli 75 vuotiaiden, ravitsemusriskeistä kärsivien ja isovanhempien kanssa. Yli 75 vuotiaat, joilla on vaikeuksia selvitä kotiympäristössään kodin fyysisten haasteiden tai toimintakyvyn muutosten kanssa, saivat tukea. Samoin omatoimiset kotona asuvat ikääntyneet, jotka itse osallistuivat/hakeutuivat/pääsivät osallistumaan järjestöjen toimintaan. Ikäihmiset toimivat myös menestyksekkäästi vapaaehtoisina, muun muassa vapaaehtoisina mummoina ja vaareina. Tästä toiminnasta hyötyvät ikääntyneiden itsensä lisäksi erityisesti ne, joilla ei ole omia isovanhempia tai läheistä suhdetta heihin.

Perheiden hyvinvointi, lapset ja nuoret

Haasteiden runsaus

THLn toteuttamasta ”Lasten terveys, hyvinvointi ja palvelut” –tutkimuksen (2) tuloksista näkyy mm. se, että nelivuotiaiden lasten vanhemmista suurin osa voi hyvin, oli tyytyväisiä vanhemmuuteensa ja perheensä arjen toimivuuteen. Kuitenkin kaksi kolmasosaa perheistä tarvitsi lisätukea, yleisimmin vanhempien jaksamisen ja lapsen ikätasoisen kehityksen vuoksi. Myös lähes kaikki vanhemmat kaipasivat tukea lapsiperhepalvelujen ammattilaisilta, mutta muita useammin tuen tarpeen jättivät kertomatta vanhemmat, joilla oli jaksamisen haasteita, kuten masennusoireilua, yksinäisyyttä ja muuta huolta jaksamisestaan vanhempana.

Tulosten perusteella on tärkeää huomioida koko perheen hyvinvointi kaikissa lapsiperhepalveluissa, vaikka erityistä huomiota kannattaisikin kiinnittää pienten poikien ja erillään asuvien tai yhden vanhemman perheisiin.

Kouluterveyskyselyn (3) ja FinLapset-aineistojen (4) perusteella nuorten hyvinvoinnin keskeiset haasteet liittyvät mielenterveyteen, osallisuuden kokemukseen, häirinnän tai väkivallan kokemuksiin, elintapoihin sekä ylipainoon.

Lähes neljänneksellä alakouluikäisistä on ollut mielialaan liittyviä ongelmia viimeisen kahden viikon aikana ja yläkouluikäisten parissa mielenterveysoireilua kokeneiden osuus kasvaa entisestään. Noin puolet tytöistä ja lähes viidennes pojista raportoi olleensa huolissaan mielialastaan. Lähes joka kymmenes raportoi kokeneensa kiusaamista koulussa vuoden aikana ja 8.–9.-luokkalaisista ja toisella asteella opiskelevista tytöistä lähes puolet oli raportoi kokeneensa seksuaalista häirintää.

Noin kymmenesosa perusopetuksen, lukion ja ammattiin opiskelevista nuorista kokee, etteivät ole kiinnittyneitä ja osallisia kouluyhteisössä. Noin joka kuudes nuori kokee olonsa usein yksinäiseksi ja noin joka kymmenes kertoo, ettei hänellä ole yhtään läheistä ystävää.

Lapsista lähes joka kolmas ei syö aamupalaa jokaisena kouluviikon aamuna. Nuorista aamiaista syömättömien osuus on vielä suurempi ja noin kolmannes nuorista ei syö myöskään koululounasta päivittäin. Ylipainoisia tai lihavia on yläkouluikäisistä pojista noin kolmannes ja tytöistä viidennes. Nuorista alle neljännes liikkuu vapaa-ajalla vähintään tunnin päivässä.

Vastauksia haasteisiin

Lasten ja nuorten erilaisten elämäntilanteiden ja vaiheiden tukeminen nousi monipuolisesti STEAn arvioimissa raporteissa esille. Toiminnassa oli mukana erilaisissa haastavissa tilanteissa olevia lapsia ja nuoria, maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaisia lapsia ja nuoria, lastensuojelun (avo-, sijais-, ja jälkihuolto) palveluiden piirissä tai asiakkaina olleita ja vaikeasti vammaisia lapsia ja nuoria sekä heidän perheitään. Järjestöt tukivat nuoria, joilla oli luvattomia poissaoloja koulusta tai kouluun lähtemisen vaikeuksia ja lapsia ja nuoria, joilla itsellä tai perheessä on haasteita sosiaalisessa, terveydellisessä tai taloudellisessa hyvinvoinnissa.

Toiminnoilla tuettiin lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat erityistukea yksinäisyyden, ulkopuolisuuden kokemuksien, epäterveellisten elämäntapojen, stressaavaan elämäntilanteen, mielenterveysongelmien, neuropsykologisten piirteiden, sukupuolen, seksuaalisuuden, seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kohtaamisen, kaltoinkohtelun, kiusaamisen, sosioekonomisen huono-osaisuuden ja/tai niiden yhdistelmien tuomien haasteiden vuoksi.

Avustuksilla toimivien järjestöjen toiminnan kohderyhmiä olivat perheiden osalta erityisesti heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevat lapsiperheet, jotka tarvitsivat tukea perhearkeen, yhden vanhemman perheet, uusperheet ja eroperheet, yksinäiset perheet ja perheet, joilla on äkillisiä elämänmuutoksia.

Järjestöt tavoittivat myös perheitä, jotka eivät muuten hakeudu yhteiskunnan tarjoamien palveluiden piiriin. Omasta vanhemmuudesta huolestuneiden, vanhemmuutta pohtivien lapsettomien aikuisten ja vauvaperheiden arkea tuettiin. Henkilökohtaista ohjausta tarjottiin esimerkiksi lasten kasvatukseen ja parisuhdehaasteisiin liittyvissä asioissa.

Erityisenä teemana vaikeat elämäntilanteet

STEA-avustuksilla rahoitettujen järjestötoimintojen kohderyhmissä esille nousivat myös mielenterveysongelmista ja kriisitilanteista kärsivät. Erityisinä kohderyhminä raportoitiin muun muassa olevan ahdistuneisuudesta ja masennuksesta kärsivät, kriiseissä ja vaikeissa elämäntilanteissa olevat kriisiapua tarvitsevat, eri-ikäiset mielenterveyskuntoutujat ja omaiset sekä itsemurhan, henkirikoksen tai muun onnettomuuden kautta läheisensä menettäneet.

Erittäin hyviksi arvioitujen raporttien kohderyhmissä näkyi mielenterveys- ja kriisityön lisäksi myös väkivaltatyö, erityisesti väkivaltaan syyllistyneiden tai sitä suunnittelevien osalta. Tällaisia toiminnan kohderyhmiä olivat kodin ulkopuolisiin väkivaltarikoksiin syyllistyneet, henkistä tai fyysistä väkivaltaa läheistään kohtaan käyttäneet miehet sekä miehet, jotka pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. Muita kohderyhmiä olivat vakavasti väkivallalla oireilevat tai vakavaa väkivaltarikosta suunnittelevat, samoin koulu/joukkosurmaa suunnittelevat henkilöt ja henkilöt, joiden väkivallan perusteet liittyivät ääriajatteluun, uskontoon tai kulttuurillisiin tekijöihin sekä järjestäytyneestä rikollisuudesta irtautuvat.

Erilaiset terveysongelmat ja niiden kohtaaminen nousivat myös esille erittäin hyvä -arvion saaneiden avustuskohteiden raporteissa. Näissä avustuskohteissa toiminnan kohderyhmiä olivat esimerkiksi muistisairauksia, erilaisia pitkäaikaissairauksia sairastavat, lapsipotilaat ja omaiset sekä omaishoitajat. Toiminta kohdistui myös ammattilaisiin, kuten sote-alalla toimivat ammattilaiset, hyvinvointialan työntekijät, viranomaiset ja kasvatusalan ammattilaiset. Toiminnan kohderyhminä raportoitiin myös eri alojen päättäjät, kansalaiset ja yritykset.

Yhteistä erilaisuus – ja tulosten aktiivinen seuranta

Jos erittäin hyvä -arvion saaneista tuloksellisuusraporteista etsitään yhtä yhteistä nimittäjää tai tuntuu siltä, että erittäin hyvä -arvion saa STEAsta vain tietynlaisesta ja tiettyyn kohderyhmään kohdistuvasta toiminnasta, ei tällaista tekijää tuloksellisuusraporteista ja niiden arvioista löytynyt.

Erittäin hyvä -arvion saaneita avustuskohteita yhdistää toiminnan tulosten aktiivinen seuranta ja tulosten todentaminen kerätyin seurantatiedoin. Tätä on tehty sekä paikallisesti, alueellisesti että valtakunnallisesti toimivissa järjestöissä. Tuloksia on osoitettu erittäin hyvin erilaisista toimintamuodoista: ennaltaehkäisevästä, ylläpitävästä ja arjen haasteita korjaavasta toiminnasta. Sosiaali- ja terveysjärjestöt tavoittavat ihmisiä monissa eri rooleissa ja elämäntilanteissa. Toimintamuodot ja kohtaamisten intensiteetti vaihtelevat jokaisen elämäntilanteen ja tarpeen mukaan.