Koronatilanteeseen avatun avustusten haun opit

STM myönsi toukokuussa 2020 viisi miljoonaa euroa näitä hankeavustuksia sekä psykososiaalisen tuen ja kansalaisneuvonnan digitaalisten palveluiden laajentamiseen ja volyymin kasvattamiseen että haastavassa elämäntilanteessa ja syrjäytymisriskissä olevien henkilöiden ja perheiden arjen auttamiseen ja psykososiaaliseen tukeen. Kaiken kaikkiaan avustuksia myönnettiin 109 eri hankkeeseen.

Me STEAssa halusimme kerätä tietoa tällaisesta poikkeuksellisesta avustusten hakemisesta ja avustamisen tavasta, ja toki myös arvioida avustuskohteiden tuloksellisuutta STEAn arviointikäytäntöjen mukaisesti. Kokosimme tietoa avustusten hakemisesta, hankkeiden tuloksellisuudesta ja myös hankkeiden käytännön kokemuksista. Arvioita kerättiin niin sidosryhmiltämme, STEAn virkahenkilöiltä kuin avustusta saaneilta järjestötoimijoilta.

Valttina ja haasteena nopeus

Avustusten hakeminen ja avustushakemusten käsittely toteutettiin varsin tiiviillä aikataululla. Hakuajan alkamisesta STM:n päätökseen meni puolitoista kuukautta. Avustusta hakeneiden näkemykset tähän nopeuteen vaihtelivat erityisesti hakuajan osalta. Osassa järjestöjä ei ollut resursseja hakea avustusta tällä aikataululla samaan aikaan kun koronapandemia itsessään haastoi järjestöjen käytännön arkea paljon. Sen sijaan käsittelyajan ja päätöksenteon nopeuteen järjestöt olivat tyytyväisiä. STEAssa lyhyt hakuaika nähtiin pääasiallisesti sopivaksi. Sen sijaan käsittelyajan tiiviys koettiin STEAssa haastavaksi. Kuitenkin niin hakijat kuin STEAlaisetkin kokivat tärkeäksi, että toimintaympäristöön reagoitiin nopeasti. Avustusten hakemista auttoi myös etukäteen määritellyt selkeät teemat niin hakijoiden kuin STEAlaistenkin mielestä.

Avustukset oli tarkoitettu lähtökohtaisesti noin puolen vuoden toimintaan ja kuluihin. Kuitenkin kaksi kolmasosaa hankkeista jatkoi toimintaansa tätä kauemmin. Tätä selitti osin toiminnan käynnistämisen hitauteen liittyvät tekijät, mutta ennen kaikkea itse koronapandemian jatkuminen. Järjestöt omalta osaltaan halusivat jatkaa hankkeiden toimintaa eri tavoin, koska korona ja sitä kautta tarve hankkeiden toiminnalle ei poistunutkaan.

Hankkeiden toiminta tavoitti kohderyhmänsä hyvin – uudet tavat toimia juurtuivat käyttöön

Millaisia tuloksia näissä hankkeissa sitten saatiin aikaiseksi?  STEAn tuloksellisuusarvioinnin perusteella nämä koronatilanteeseen tarkoitetut ylimääräiset avustukset saavuttivat varsin hyvin kohderyhmien tavoittamiseen ja heille suunnatun toiminnan tavoitteita. Hankkeet siis tavoittivat niitä kohderyhmiä, joita oli tarkoituskin tavoittaa ja järjestivät suunnitelman mukaista toimintaa varsin laajasti. Järjestöt kehittivät olemassaolevaa toimintaansa verkkoon ja digitaalisesti, jotta ihmiset saisivat edelleen tukea ja apua kasvokkaisten kohtaamisten vähennyttyä. Järjestöt myös tukivat ja auttoivat omia kohderyhmiään, vapaaehtoisia ja yhdistystoimijoita hyvin monin tavoin itse verkossa toimimiseen. Lisäksi erilaisella etsivällä työllä kohdattiin ja jaettiin ihmisille tietoa, joko koronasta tai muista arkea auttavista asioista.

Järjestöjen näkemykset noin puoleksi vuodeksi tarkoitettuun toimintaan jakautuivat kahtia. Siinä missä puolessa hankkeista arvioitiin toiminta-ajan olleen sopiva, toinen puoli arvioi sen olleen liian lyhyt. Tyypillisimmin toiminta-ajan sopivuutta perusteltiin sillä, että toimintaa oli ennakoitu ja suunniteltu huolellisesti, ja suunnitelma oli tehty realistiseksi, konkreettiseksi ja kompaktiksi. Toiminta-aika nähtiin toisaalta liian lyhyenä erityisesti toimintaa hidastaneista syistä johtuen, kuten kohderyhmän tai ammattilaisten tavoittamiseen liittyvistä haasteista. Myös erilaiset tekniset hitaudet mainittiin. Leimallisinta toiminta-ajan näkökulmista oli se, että kun itse koronakriisi pitkittyi, tarve toiminnallekin pitkittyi oletettua pidemmälle ajanjaksolle. Lyhyiksi tarkoitetut avustukset ja niihin liittyvä toiminta oli käynnissä enemmistössä hankkeista reilun vuoden.

Hankkeiden myötä järjestöihin tuli uusia tapoja toimia olemassa olevien tapojen rinnalle tai hankkeet tekivät niistä monipuolisempia.  Lähes kaikkien hankkeiden osalta toiminta myös jatkui tai juurtui hankeajan jälkeen jollakin tavalla järjestöihin. Kokeiltuja tai käyttöönotettuja verkkovälitteisiä toimintatapoja ja etsivää työtä ihmisten tukemiseksi heidän arjessaan siis jatketaan järjestöissä edelleen.

Ylimääräinen avustushaku vai ketteriä muutoksia jo käynnissä olevaan toimintaan?

Mitkä ovat sitten merkittävimmät opit tällaisesta tavasta vastata yhteiskunnassa tapahtuviin äkillisiin muutoksiin? Lyhyiksi tarkoitetut hankkeet olivat lopulta aiottua pidempikestoisia. Tämä ei suoraan vastannut näille avustuksille asetettua alkuperäistä tavoitetta. Toisaalta tuskin kovinkaan moni meistä osasi keväällä 2020 kuvitella, kuinka pitkään korona vaikuttaa yhteiskunnassamme niin ihmisiin kuin järjestötoimijoihinkin. Vaikka nämä hankkeet pitkittyivät, olivat ne joka tapauksessa selvästi lyhyempiä kuin muut STEA-avustuksilla rahoitetut hankkeet.

Ylimääräisten avustusten merkittävin hyöty on tuloksellisuusarvioinnin perusteella ollut olemassa olevan toiminnan volyymien tai resursoinnin vahvistaminen poikkeuksellisena aikana. Tämä heijastuu hankkeiden tuloksellisuudessa kahdella tapaa. Ensinnäkin varsinaisiin kohderyhmän hyvinvointiin liittyviin tuloksiin ei päästy toisaalta siksi, että lyhyessä hankkeessa tällaisia kohderyhmän hyvinvointia osoittavia tuloksia oli haasteellista saavuttaa. Toinen pääasiallinen syy on se, että esitetyt tulokset eivät olleet riittävän luotettavia, sillä tulosten näytöksi tarvittava seuranta- ja arviointiaineisto ei ollut riittävää. Hankkeissa keskityttiin kohderyhmän tavoittamiseen ja heille järjestettyyn toimintaan, ja tässä myös onnistuttiin. Sen sijaan tiedon keruu kohderyhmältä ei useinkaan toteutunut siten, että se olisi riittävällä tavalla toiminut raportoitujen tulosten näyttönä.

Järjestöt ovat ketteriä toimijoita, myös muuttuvassa toimintaympäristössä. Sen vuoksi ylimääräisten avustusten ajateltiin edistävän järjestöjen mahdollisuuksia tukea kohderyhmiään poikkeuksellisena aikana. Hankkeet pääsivätkin toimimaan varsin ripeästi STM:n päätöksen jälkeen. Tätä selittää varsinkin se, että nämä hankkeet toimivat tyypillisimmin jo järjestöissä tehdyn toiminnan laajentamiseksi, vaikkakin erillisinä hankkeina. Tästäkin syystä näin jälkikäteen nousee pohdittavaksi, olisiko koronasta aiheutuviin haasteisiin voitu vastata vieläkin ketterämmin olemassa olevaan avustamiseen liittyvillä joustoilla ja niihin panostamisella erillisen avustushaun ja siihen liittyvän hallinnoinnin sijaan.