Kiitos yhteisestä matkasta!

Saavuin Mariankadulle Raha-automaattiyhdistykseen (RAY) töihin äitiysloman sijaiseksi vuonna 1984. Siitä alkoivat työt RAY:n avustusosastolla ja myöhemmin STEAssa. Olen vuosien varrella sekä valmistellut avustuksia, käsitellyt maksupyyntöjä, tarkastanut vuosiselvityksiä, arvioinut tuloksellisuusraportteja ja osallistunut järjestöissä tehtyihin tarkastuksiin ja erilaisiin seminaareihin. Erityisen antoisiksi olen kokenut tapaamiset järjestöedustajien kanssa ja järjestöjen toimintaan tutustumisen paikan päällä. Monesti tapaamisten myötä on ymmärrykseni järjestöjen tekemän työn monipuolisuudesta ja merkityksestä lisääntynyt entisestään. Ja miten upeita järjestötyölle antautuneita ihmisiä olenkaan tavannut!

Rahiksesta ministeriöön

Vuoden 2017 alusta RAY:n toiminta sulautettiin osaksi Veikkauksen toimintaa ja RAY:n avustusosastomme siirtyi sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alaisuuteen. Meistä tuli sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA. Virkamiehinä oleminen vaati aluksi totuttelua. Työskentelimme vanhassa arvokkaassa rakennuksessa Säätytaloa vastapäätä Kirkkokadulla. Vuoden 2023 joulukuussa siirryimme STM:n tiloihin Meritullinkadulle. Päädyin työskentelemään neljänkymmenen vuoden jälkeen yhden korttelin päähän siitä missä aloitin vuonna 1984. Kolmekymmentä vuotta työskentelimme kahdessa eri toimipisteessä Espoossa.

Miten mielenkiintoinen matka tämä onkaan ollut! Pisimmän ajan työvuosistani olen seurannut erityisesti lapsi- ja perhejärjestöjen toimintaa, mutta olen myös valmistellut monien muiden järjestöluokkien avustuksia. Tutuksi ovat tulleet esimerkiksi ikääntyneiden asumis- ja palvelujärjestöjen, nuorisoalan, aistivammakentän ja omaishoitajien järjestöjen toiminta. Myönnettävien avustusten määrä on tähän saakka pääosin kasvanut vuosittain, mutta matkan varrelle on sattunut myös muutamia tiukkoja avustusvuosia.

Avustusten avulla järjestöt ovat innovoineet ja kehittäneet uusia tukimuotoja kohderyhmilleen. Näihin vuosiin mahtuu paljon kehittämishankkeita, joista suuresta osasta on tullut jatkuvaluonteisia toimintoja. 2010-luvulla avustustoiminnassa alettiin kiinnittää yhä enemmän huomiota myös avustetun toiminnan tuloksiin ja vaikutuksiin. Toiminnan tuloksellisuuden arvioinnista tuli tärkeä osa työtämme.

Joidenkin järjestöjen toimintamuotojen rahoittaminen avustuksilla on päättynyt vuosien saatossa. Esimerkiksi lastensuojeluperheiden tarpeisiin kehitetty kotiin annettava Alvari-perhetyön avustaminen päättyi vuoden 2010 jälkeen. Samoihin aikoihin päättyi myös lastenhoitopalveluiden avustaminen. Koululaisten iltapäivätoiminnan avustaminen päättyi jo vuonna 2006. Syynä avustamisen loppumiseen oli toimintojen kuuluminen selkeästi kunnan järjestämisvastuun piiriin tai yritysmuotoisen palvelutoiminnan lisääntyminen. Investointiavustusten myöntäminen väheni myös 2010-luvulla, ja aikaisemmin esimerkiksi lastenkotien ja vanhainkotien investointeihin ja kehittämiseen ei enää myönnetty avustuksia. Kuntien tuli kilpailuttaa hankkimansa palvelut eikä RAY-avustuksilla saanut aiheuttaa vähäistä suurempaa kilpailuhaittaa.

Avustustoiminnan aitiopaikka

Tekniikka on kehittynyt huimasti näiden vuosikymmenten aikana. Kuka muistaa vielä RAY:n eriväriset lomakkeet, joita avustusosastolta postitettiin järjestöille, ja jotka järjestöt palauttivat kirjoituskoneella tai käsin täytettyinä? Lomakkeet tulostettiin eri värisille papereille, jotta niiden sisällöt pystyttiin erottamaan helposti: hakemuslomakkeet olivat vihreälle, maksupyynnöt siniselle ja vuosiselvitykset keltaiselle lomakkeelle painettuja.

Jos hakemus sattui saapumaan hakuajan jälkeen, tutkittiin postileima tarkasti: onko lomake jätetty postiin määräpäivään mennessä. Osa järjestöistä toi varmuuden vuoksi hakulomakkeet RAY:n toimipisteeseen. Värilliset lomakkeet ovat jääneet käytöstä pois jo kauan sitten. Nykyisin lomakkeet ja asiakirjat toimitetaan verkkoasioinnin välityksellä ja asiointi tapahtuu pääosin sähköpostitse.

Koen, että olen saanut seurata sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaa aitiopaikalta. En usko, että missään muualla olisi ollut mahdollista niin monipuolisesti tutustua erilaisten sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaan ja erilaisiin elämän ongelmia kohdanneiden auttamiseksi kehitettyihin hankkeisiin.

Muutama aikanaan innovatiivisiksi kokemistani hankkeista on jäänyt mieleeni. Esimerkiksi väkivallan uhreille ja tekijöille kehitettiin järjestöissä hankeavustusten avulla uudenlaisia auttamismuotoja. Lähisuhdeväkivaltatyössä oivallettiin myös, että apua tarvitsevaan kohderyhmään kuuluu usein myös väkivallan uhrin ja tekijän lisäksi lapsi, joka ei ehkä ollut fyysisesti paikalla tapahtumahetkellä mutta on tietoinen perheväkivallasta, ja kuulee ja aistii asioita vanhempien huomaamatta. Lapsille kehitettiin oma tukimuoto, jolla pyrittiin samalla ehkäisemään sukupolvelta toiselle siirtyvää väkivaltaa. 

Sijaishuoltotaustaiset nuoret ovat järjestötoiminnan kautta kokemusasiantuntijoina päässeet tärkeinä kumppaneina vaikuttamaan kaltaisilleen nuorille suunnattujen palveluiden kehittämiseen ja oman hyvinvointinsa parantamiseen. Myös esimerkiksi monikulttuurisuus ja ihmisten erilaiset lähtökohdat ja moninaisuus on otettu järjestöjen toiminnoissa erityisesti huomioon. Kiitos siitä järjestötoimijoille. Ilman järjestöjä ja niiden innovaatioita sekä vakiintuneita toimintoja olisi suomalainen yhteiskunta todennäköisesti tänä päivänä aika erinäköinen.

Selaillessani vanhoja muistioitani muistellen menneitä vuosikymmeniä ja mietin, onko mikään yhteiskunnassa todella suuresti muuttunut näiden vuosien aikana. Tieto, osaaminen ja erilaiset tukimuodot ovat toki lisääntyneet, mutta resurssit eivät edelleenkään riitä kaikkeen tarvittavaan. Haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset tarvitsevat tukea sieltä missä heidän tarpeensa tunnistetaan ja tukea voidaan tarjota tarvittaessa matalalla kynnyksellä. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjä tarvitaan edelleen. Järjestöt tuntevat kohderyhmiensä tarpeet hyvin.

Parinkymmen vuoden takainen RAY:n hallituksen linjaus lastensuojelutoimintaan liittyen on ajankohtainen edelleen. Sen mukaisesti ”pyritään avustuksia kohdentamaan toimintoihin ja hankkeisiin, joilla tuetaan vanhemmuutta ja perheiden suoriutumista. Lisäksi pyritään tukemaan lasten syrjäytymistä ehkäisevää sekä perheiden suoriutumista vahvistavaa päivätoimintaa.”

Tästäkin selvitään

Kulloinkin tarvitsemaani tukea työtehtäviin vuosien varrella olen saanut ihanilta kollegoilta ja esimiehiltä. Kiitos siitä! Meillä on ollut aina hyvä yhteishenki, jo RAY:n ajoilta.

Vaikka nyt tehdään mittavia leikkauksia avustusmäärärahoihin, on edelleen tarvetta järjestöjen tuottamille toiminnoille, jotka edistävät ihmisten terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Toivon, että järjestöt pääsevät jatkossa itse priorisoimaan omia toimintojaan kohderyhmiensä asiantuntijoina. Järjestöjä tarvitaan ja niin tarvitaan STEAn ammattitaitoista henkilöstöäkin. Uskon, että tästäkin selvitään ja jään rauhallisin mielen viettämään eläkepäiviä.

Kiitos, että sain olla matkassa mukana!