Ikääntyneiden toimintakykyä ylläpidetään myös järjestöissä

Usein samalla tuodaan esille väestön ikääntyminen ja tämän vaikutus sosiaali- ja terveyspalvelujen kasvaneeseen tarpeeseen. Keskustelua seuratessa voi syntyä mielikuva, että ikääntyneet ovat palvelujärjestelmää entisestään ruuhkauttava yhtenäinen joukko. On totta, että väestö ikääntyy, mutta iäkkäät ovat väestöryhmänä kuitenkin hyvin moninainen joukko yksilöitä. Osa ikääntyneistä pärjää omassa kodissaan ilman säännöllisiä kotihoidon palveluita, kun taas toisille tarpeita vastaava asumismuoto on esimerkiksi palveluasuminen tai perhehoito. Ikä altistaa erilaisille sairauksille ja vaivoille, mutta toimintakyvyn ja kotona pärjäämisen tukeminen myös vanhemmalla iällä on sekä inhimillisesti että taloudellisesti tärkeää.

Ikääntyneiden hyvinvointia ei kuitenkaan voi tarkastella vain sote-palvelujen kautta, vaikka ne tärkeitä ovatkin. Katsetta tulisi kääntää myös siihen, millaisia mahdollisuuksia ikääntyneillä on niin halutessaan osallistua ja vaikuttaa, missä ja miten heidän toimintakykyään ylläpidetään julkisten palvelujen lisäksi sekä miten turvataan myös niiden ikääntyneiden hyvinvointi, jotka ovat syystä tai toisesta pudonneet julkisen turvaverkon läpi. Lääkäristä saa hoitoa ja lääkkeitä, mutta esimerkiksi yksinäisyyteen ei voi kirjoittaa reseptiä. Siksi järjestöjen tekemä työ ikääntyneiden sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi on merkittävää.

Järjestöt ylläpitävät ja edistävät iäkkäiden sosiaalista toimintakykyä muun muassa kohtaamispaikka- ja ryhmätoiminnan sekä vapaaehtoistoimintaan perustuvan ystävätoiminnan keinoin. Näillä toiminnoilla pyritään sekä lievittämään yksinäisyyden kokemusta että vahvistamaan osallisuutta. Sosiaalisten kontaktien mahdollistaminen onkin tärkeää erityisesti yksinasuville ikääntyneille. Osa saattaa olettaa, että järjestötoimintaan osallistuu vain jo lähtökohtaisesti muutenkin aktiivisia ja toimintakykyisiä ikäihmisiä. Toki heitäkin toimintaan osallistuvissa on, mutta järjestöjen etsivän ja löytävän vanhustyön avulla toiminta tavoittaa myös haavoittuvassa asemassa olevia kotona asuvia ikääntyneitä.

Moninaisen kohderyhmän tavoittamista edistää myös se, että toiminnassa huomioidaan osallistujien tarpeet ja toiveet. Siten yhteislauluhetkessä ikivihreät voivat vaihtua räppiin tai bingon sijaan voidaan tehdä yhteinen retki luonnossa.

Yhteisiä haasteita? Toimitaan myös yhdessä

Kotona asuvien ikääntyneiden sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitämiseen ja edistämiseen on siis järjestöissä osaamista ja keinoja, mutta toimintaympäristössä on myös haasteita.

Ensinnäkin moni osallisuutta edistävä ja yksinäisyyttä vähentävä toiminta perustuu vapaaehtoistoimintaan. Osa järjestöissä toimivista vapaaehtoisista on itsekin ikääntyneitä ja heidän lopettaessaan toiminnan, voi uusien aktiivisten vapaaehtoisten rekrytointi olla haastavaa. Tähän teemaan on tartuttu myös Oikeusministeriön Vapaa! – Fri! -hankkeessa, jonka tavoitteena on vakiinnuttaa vapaaehtoistoiminnan asemaa ikääntyvässä yhteiskunnassa.

Toisena haasteena ovat ikääntyneiden verrattain yleiset liikkumisen ongelmat. Tämä korostuu erityisesti harvaan asutuilla alueilla, joissa etäisyydet ovat pitkiä ja julkista liikennettä on vain vähän. Digitaalisuus voi olla yksi keino tavoittaa kohderyhmä, mutta on hyvä huomioida, että kaikilla ikääntyneillä ei ole halua, osaamista tai mahdollisuutta käyttää digitaalisia välineitä. Toiminnan vieminen lähelle iäkästä on myös mahdollista, mutta jalkautuminen jokaiseen niemeen ja notkelmaan on helpommin sanottu kuin tehty.

Kolmannen haasteen osalta voidaan palata tämän kirjoituksen alkuun eli julkisiin palveluihin. Väestön terveys ja hyvinvointikatsaus 2023 mukaan kotihoidon saatavuus on heikentynyt koko maassa ja kotihoidon käynnit keskittyvät paljon palveluja tarvitseville. Järjestöt eivät voi STEA-avustuksilla vastata suoraan kotihoidon saatavuuden haasteisiin, mutta ikääntyneiden kotona tapahtuva järjestötoiminta on mahdollista. STEA on linjannut, että STEA-avustuksin toteutettavaa toimintaa voidaan tarvittaessa viedä kohderyhmän kotiin, mikäli sille on tarpeen ja toiminnan luonteen kannalta erityiset perustelut. Toiminta ei kuitenkaan voi korvata yleisen tai erityisen järjestämisvastuun piiriin kuuluvia palveluja, kuten kotipalvelua. Kotihoidon haasteet saattavat heijastua järjestöjen toimintaan siten, että niihin hakeutuu jatkossa yhä huonompikuntoisia ikääntyneitä. Ikääntyneen kotona tapahtuvan ja myös muun järjestötoiminnan osalta on siis oltava aikaisempaa valppaampana siinä, että toiminta on turvallista ikääntyneelle itselleen, työntekijöille ja toiminnassa mukana oleville vapaaehtoisille.

Yksilön hyvinvointi on monen tekijän summa ja myös ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpitämisessä uskon yhteistyön voimaan. Osaoptimointi ei kannata, vaan haasteisiin vastataan parhaiten eri toimijoiden välisellä vuoropuhelulla ja yhteistyöllä, jotta ikääntyneet voidaan ohjata oikea-aikaisesti tarpeita vastaavien palveluiden ja toimintojen pariin. Järjestötyöntekijä voi havaita säännöllisesti toimintaan osallistuvan ikääntyneen voinnissa muutoksia, joihin tarvitaan sosiaali- tai terveyspalveluja. Ja vastaavasti yksinäinen ikääntynyt voidaan ohjata päivystyksen pyöröovesta järjestötoiminnan pariin. Kansallisen ikäohjelman mukaisesti, turvataan yhdessä mahdollisimman toimintakykyinen ikääntyminen.

Lue lisää: