Vapaaehtoistoiminta STEA-avustuksilla rahoitetussa toiminnassa 2023

STEA-avustuksia saavat järjestöt raportoivat avustuksilla rahoitetun toiminnan tuloksellisuudesta STEAlle tuloksellisuusraportilla. Vuosittain tuloksellisuusraportin toimittavat yleisavustuksella ja kohdennetulla toiminta-avustuksella toimineet avustuskohteet. Hankkeiden toiminnasta tuloksellisuusraportti toimitetaan kerran, hankkeen toisen toimintavuoden jälkeen.

Avustuksen saajien laatimissa tuloksellisuusraporteissa kuvataan avustushakemuksessa esitettyjen tavoitteiden toteutumista ja toiminnalla aikaansaatuja tuloksia. Vuoden 2023 toiminnan tuloksellisuudesta raportoi 1449 avustuskohdetta yhteensä 742 järjestöstä. Avustuskohteista 144 oli hankkeita (c-​avustus), 1148 kohdennettuja toiminta-​avustuksia (Ak-​avustus) ja 157 yleisavustuskohteita (Ay-​avustus).

Tässä katsauksessa tarkastelemme näiden STEAlle toimitettujen tuloksellisuusraporttien sisältämää tietoa avustuksilla rahoitetuissa toiminnoissa mukana olleista vapaaehtoistoimijoista.

Vapaaehtoistoimijoiden määrä

STEAn vastaanottamien tuloksellisuusraporttien mukaan 1104 avustuskohteen toiminnassa oli mukana vapaaehtoisia. Yhteensä vapaaehtoisia oli mukana 207 865. Noin neljäosa avustuskohteista raportoi ettei toiminnassa ollut mukana vapaaehtoisia.

Avustuskohteiden toimintaan osallistuneiden vapaaehtoisten määrää tarkasteltiin STEAssa myös suhteessa myönnetyn avustuksen määrään, avustuskohteiden toimintaan osallistuneiden määrään ja STEAn avustuskohteille antamiin tuloksellisuusarvioihin. Tilastollinen tarkastelu osoitti, että vapaaehtoisten määrän ja myönnetyn avustuksen määrän välillä ei ole tilastollista yhteyttä. Vapaaehtoisten määrällä ei ollut myöskään suoraa yhteyttä avustuskohteen saamaan tuloksellisuusarvioon. Sen sijaan vapaaehtoisten määrä korreloi jonkin verran toimintaan osallistuneiden lukumäärän kanssa.

Vapaaehtoisten tehtävät avustuskohteissa

Avustuskohteet, joiden toiminnassa oli mukana vapaaehtoisia (1104), raportoivat STEAlle myös vapaaehtoistoimijoiden tehtävistä toiminnassa. Raporttien perusteella nämä tehtävät voidaan pääsääntöisesti jaotella järjestöjen perustoimintaan liittyviin tehtäviin, toiminnan kohderyhmien tukemiseen liittyviin tehtäviin, vertaistukeen liittyviin tehtäviin ja kokemusasiantuntijan tehtäviin. Lisäksi osassa avustuskohteita vapaaehtoiset olivat paitsi toiminnassa mukana olevia tekijöitä, myös itse toiminnan kohderyhmänä.

Yli puolet vapaaehtoistoimijoista raportoineista avustuskohteista (651) kertoi vapaaehtoisten osallistuvan järjestön hallintoon, viestintään tai muihin järjestön perustoimintoihin kuuluviin tehtäviin. Vapaaehtoiset toimivat järjestöjen merkittävänä voimavarana toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa, esimerkiksi erilaisten tapahtumien ja toimintojen vetäjinä ja apukäsinä. Joissakin avustuskohteissa vapaaehtoisiksi laskettiin myös järjestön hallituksen jäsenet, mutta luottamustoimet olivat vain harvoin avustuskohteen ainoita vapaaehtoistehtäviä.

Hieman alle puolet avustuskohteista (482) raportoi vapaaehtoisten toimivan tukijoina järjestön toiminnan kohderyhmään kuuluville henkilöille. Vapaaehtoisten antama tuki oli lähes aina kohtaavaa työtä, jossa ihminen kohdattiin joko yksilötyössä tai ryhmätoiminnassa. Esimerkkejä tällaisista toiminnoista olivat mm. sairaalavapaaehtoiset, lukumummit, kriisipuhelinpäivystäjät, nuorten tukihenkilöt, mieskaverit, muistikaverit, työelämämentorit ja liikuntaystävät.

Neljäsosassa avustuskohteista (267) vapaaehtoiset toimivat vertaistuen antajina. Vertaistuen osuus korostui erityisesti eri sairaus- ja potilasjärjestöjen toiminnassa, mutta myös aistivamma-, vähemmistö-, omais- ja läheishoitajien, ensi- ja turvakotisektorin sekä mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusjärjestöissä. Vapaaehtoiset toimivat vertaistuen antajina niin ryhmissä kuin yksilötukisuhteissa sekä erilaisissa puhelin- ja verkkovälitteisissä toiminnoissa. Vapaaehtoiset toivat vertaistukinäkökulmaa myös järjestöjen toimintojen suunnitteluun.

Noin joka kymmenes avustuskohteista (130) raportoi vapaaehtoisten toimineen kokemusasiantuntijan roolissa. Kokemusasiantuntijuutta tai -toimijuutta vapaaehtoistoiminnan muotona raportoitiin etenkin mielenterveys- ja aistivammajärjestöissä, ensi- ja turvakotien toiminnassa ja omaisjärjestöissä. Kokemusasiantuntijat toimivat monissa eri tehtävissä, kuten tapahtumissa ja mediassa, työryhmissä, edunvalvonta- ja kehittämistyössä sekä koulutuksissa.

Verrattain pienessä määrässä avustuskohteita (54) oli toiminnalle asetettu vapaaehtoisten hyvinvoinnin lisäämiseen liittyviä tavoitteita tai vapaaehtoiset olivat mukana järjestötoiminnassa sekä aktiivisina toimijoina että toiminnan kohteina. Tällaisessa ns. kaksoisroolissa vapaaehtoisia oli etenkin aistivammajärjestöissä, mielenterveysjärjestöissä, nuorisoalan toiminnallisissa järjestöissä, vähemmistöryhmien järjestöissä sekä päihde- ja riippuvuusjärjestöissä.

Monet raportoineista järjestöistä korostivat vapaaehtoisten roolia ja merkitystä järjestötoiminnan voimavarana. Noin 40 %:ssa avustuskohteita vapaaehtoisten tehtävät koostuivat useammasta kuin yhdestä edellä mainitusta tehtäväluokasta. Sama vapaaehtoinen voi myös toimia järjestössä useammassa kuin yhdessä roolissa ja tehtävässä.

Vapaaehtoistoimintaa edistäviä ja estäviä tekijöitä

STEAlle toimitettavissa tuloksellisuusraporteissa järjestöt raportoivat myös avustuskohteiden toiminnan tuloksellisuutta edistäneitä ja estäviä tekijöitä. Myös näitä tekijöitä on STEAssa tarkasteltu erityisesti vapaaehtoistoimintaan liittyvien raportoitujen tietojen osalta. Tarkastelussa on keskitytty kysymyksiin siitä, mitkä vapaaehtoistoimintaan liittyvät tekijät edistivät tai estivät järjestöjen toiminnan kohderyhmän tavoittamista ja/tai toimintojen aikaansaamista. Kohderyhmällä tarkoitetaan tässä yhteydessä avustuskohteiden toimintojen viimekätistä hyötyjää, esimerkiksi lapsiperheitä tai ikäihmisiä.

Joissakin avustuskohteissa toiminnan kohderyhmiä olivat vapaaehtoiset itse, mutta lukumääräisesti tällaisia avustuskohteita oli vain vähän. Näissä kohteissa toiminnan tavoitteeksi oli nostettu esimerkiksi vapaaehtoisten kokema merkityksellisyys vapaaehtoisena toimimisesta tai vapaaehtoistoiminnan vaikutus vapaaehtoisten omaan hyvinvointiin. 

Toiminnan laatu ja organisoituminen

Hyvin organisoitu vapaaehtoistoiminta mainittiin usein vapaaehtoistoimintaa edistävänä tekijänä. Myös mutkaton tiedon kulku, vapaaehtoistoimintaan nimetyt omat yhteyshenkilöt ja toiminnan tunnettuus edistivät vapaaehtoistoimintaa.

Myös verkostojen mainittiin auttavan vapaaehtoisten tavoittamisessa. Useammalla tuloksellisuusraportilla tuotiin esille, että järjestö on hyvin verkottunut vapaaehtoistyön saralla. Viitattiin sekä suoriin kontakteihin eri toimijoiden välillä mutta myös erilaisiin työryhmä- ja verkostotyöskentelyihin, jotka luovat pohjaa mahdolliselle myöhemmälle yhteistyölle. Joissakin raporteissa tuotiin myös esille, että useiden toimijoiden yhteistoiminnalla saadaan koulutettua suuri määrä vapaaehtoisia. Yhteiset alustat, kuten vapaaehtoistyö.fi ja lähellä.fi auttoivat vapaaehtoisten tavoittamisessa. 

Tärkeinä vapaaehtoistoimintaa edistävinä tekijöinä esille nostettiin järjestön tarjoama tuki, koulutus ja huolenpito.

Kuten aiemmin mainittu, moni avustuskohde raportoi vapaaehtoisten olevan mukana järjestön perustoiminnassa. Tällöin heillä voi olla mahdollisuus osallistua myös vapaaehtoistoiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen. Joissakin järjestöissä vapaaehtoisille tarjottiin myös roolia osallistua järjestön ydintoimintojen kehittämiseen. Vapaaehtoiset eivät näin ollen toteuta jotakin erillistä projektia tai toimintaa, vaan heidät nähdään osana järjestön yhteisöä. Vuoropuhelu järjestön työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja vapaaehtoisten kesken tuo eri tahot paremmin yhteiselle kartalle. Tällöin vapaaehtoisten on myös helpompi sitoutua yhdistyksen arvoihin.

Toimintaa edistävinä tekijöinä pidettiin säännöllistä yhteyttä ja vuoropuhelua. Erään avustuskohteen raportin mukaan se, että vapaaehtoistyön koordinaattori ja vapaaehtoiset tunsivat toisensa, mahdollisti sen, että koordinaattori pystyi kutsumaan vapaaehtoisia juuri heille sopiviin tehtäviin organisaatiossa. Myös yhteisten tapaamisten kerrottiin vahvistavan vapaaehtoisten yhteishenkeä ja jaksamista.

Vapaaehtoisiin panostaminen koettiin tärkeänä, ja eräässä järjestössä tietoa kerättiin esimerkiksi vapaaehtoisjohtajien hyvinvointia kartoittavalla pulssikyselyllä. Joissakin oli käytössä vapaaehtoisten työnohjaus.

Toiminnan johdonmukaisuus, toimintamallien ja vastuualueiden selkeys sekä sovitut roolit yhdistyksen muiden työntekijöiden kanssa ja vapaaehtoisten kesken nousivat esille. Myös vapaaehtoistyötä tukeva koulutustarjonta koettiin tärkeäksi tekijäksi vapaaehtoisten sitouttamiseksi ja osaamisen vahvistamiseksi.

Erään avustuskohteen raportin mukaan vapaaehtoistoiminnan lähtökohtana oleva kunnioittava kohtaamisen tapa on tunnistettu kohderyhmän puolelta, mikä on järjestölle maine-etu ja auttaa uusien vapaaehtoisten rekrytoinnissa. Toimintaa edisti myös kentälle jalkautuminen ja se, että vapaaehtoiset ovat lähellä ja helposti tavoitettavissa. Esimerkiksi sairaalassa potilaiden ei tarvitse itse nähdä vaivaa tavoittaakseen vapaaehtoisen, vaan tukea tarjotaan matalalla kynnyksellä paikan päällä.

Viestintä

Aktiivinen viestintä edesauttoi vapaaehtoistoimintaa. Monikanavainen viestintä nousi useassa vastauksessa esille, ja sosiaalista mediaa hyödynnettiin laajalti. Lisäksi kentälle jalkautuminen toi uusia vapaaehtoisia, ja myös toiminnassa mukana olevat vapaaehtoiset toivat mukanaan uusia vapaaehtoisia. Erilaiset teemavuodet ja kampanjat lisäsivät vapaaehtoistoiminnan näkyvyyttä, ja vapaaehtoiset myös itse jakoivat tietoa omilla alueillaan.

Joissakin toiminnoissa viestintää pyrittiin pitämään kuitenkin maltillisena, koska tarve vapaaehtoistoiminnalle oli suurempi kuin mitä oli vapaaehtoisia. Monet järjestöt raportoivat, että etenkin vertaistukea, tukiperhettä tai tukihenkilöä odottavia saattoi olla jonoksi asti.

Verkossa tapahtuvan kouluttamisen kerrottiin laajentaneen mahdollisuuksia tukea jo toiminnassa mukana olevia vapaaehtoisia mutta myös tavoittaa uusia vapaaehtoisia.

Ohjaaminen vapaaehtoistoimintaan

Yhteistyö muiden alan järjestöjen ja toimijoiden kanssa edisti vapaaehtoistoimintaan osallistumista. Tärkeänä tekijänä raportoitiin olennaisten kumppaneiden ja avainhenkilöiden tunnistaminen, jotta yhteistyön käytännöistä ja asiakkaiden ohjaamisesta eteenpäin voidaan sopia. Olennaista on, että sidosryhmän edustaja tunnistaa järjestöjen tarjoaman vapaaehtoistyön mahdollisuudet ja osaa ohjata kohderyhmään kuuluvia henkilöitä eteenpäin. Sovitut käytännöt eri toimijoiden kesken tukevat varsinaisen kohderyhmän asiakaspolkua.

Toimintaympäristöstä nousevat haasteet

Tuloksellisuusraporteilta on luettavissa, että pahimmat koronapandemia-ajan haasteet on ylitetty. Vapaaehtoiset ovat pääosin palanneet myös läsnä-toimintaan. On kuitenkin järjestöjä, joissa pandemian vaikutukset näkyivät edelleen vuonna 2023. Monessa raportissa tuodaan esille, että vapaaehtoisia on ollut mukana toiminnassa koronapandemian jälkeen aiempaa vähemmän, ja että monet aiemmin mukana olleet vapaaehtoiset ovat jääneet kokonaan pois toiminnasta.

Korona-aika asetti rajoituksia osallistumiseen ja muutti vapaaehtoisuuden muotoja. Monet järjestöt organisoivat korona-aikana esimerkiksi asiointiapua ikäihmisille, mutta samankaltaista tarvetta samassa mittakaavassa ei enää ole. Myös koronasta johtuva tauko vapaaehtoistoiminnan järjestämisessä on luonut tilanteen, jossa osa vapaaehtoisista on ohjautunut muualle eikä enää jatka aiemmassa vapaaehtoistehtävässä. Eräässä raportissa tuotiin esille, että kriisistä kriisiin eläminen on muuttanut ihmisten vapaa-ajan vieton tottumuksia ja että sitoutumisen haasteet näkyvät vapaaehtoisten rekrytoinnissa.

Korona-pandemian kaiut näkyvät myös muin tavoin. Esimerkiksi sairaala toimintaympäristönä on pelottanut osaa vapaaehtoisista infektiovaaran takia, ja toisaalta sairaalan asettamat hygieniasuositukset (esimerkiksi rokotussuositukset) ovat estäneet joitakin vapaaehtoisia osallistumasta toimintaan. Raporteissa tuotiin myös esille, että joitakin tapahtumia on jouduttu järjestämään suppeammin, koska toiminnan tukena ei ole ollut riittävästi vapaaehtoisia.

Erilaiset epävarmuustekijät näyttävät osaltaan vielä lisäävän vapaaehtoistoiminnan tarvetta. Esimerkiksi epävakaan maailmantilanteen ja esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaan suunniteltujen kiristysten kerrotaan lisänneen tarvetta vertaistuelle ja yksilölliselle neuvonnalle. Esitettiin myös näkökulma, että viime aikojen poikkeukselliset muutokset heijastuvat ihmisten käyttäytymiseen ja voimavaroihin – myös vapaaehtoisilla voi olla vähäisemmät voimavarat tehdä vapaaehtoistyötä. Eräässä vastauksessa todettiin ihmisten antaneen paljon panosta koronatilanteeseen ja ukrainalaisten tukemiseen liittyen, minkä vuoksi voimavaroja uusiin vapaaehtoistoimintoihin ei ole.

Toisaalta raporteissa tuotiin esille, että maailmantilanteen epävarmuus, konfliktien lisääntyminen ja nuorten mielenterveyskriisi ovat joissakin järjestöissä lisänneet kiinnostusta ja motivaatiota vapaaehtoistoimintaa kohtaan. Erään avustuskohteen raportissa toimintaan ohjaavana tekijänä mainittiin yhteiskunnallinen huoli nuorista. Huolta aiheuttavassa tilanteessa vastuullisuus ja auttamisen halu motivoivat uusia vapaaehtoisia toiminnan pariin.

Useassa raportissa tuotiin esille sitä, että tuettavia olisi jonoksi asti, mutta uusia vapaaehtoisia ei ole mahdollista saada tai kouluttaa riittävästi. Huomattavan monessa avustuskohteessa vapaaehtoistoiminnan koulutuksia jäi toteuttamatta, koska ilmoittautuneita oli vähän tai ei lainkaan. Raporteissa tuodaan esille myös, että monet toimijat järjestävät samankaltaista toimintaa, jolloin kilpailu vapaaehtoisista korostuu entisestään.

Kansalaisareenan, Opintokeskus Siviksen ja Kirkkohallituksen teettämän Vapaaehtoistoiminta Suomessa 2024 -tutkimuksen mukaan suomalaisista vajaa puolet on viimeisen vuoden aikana osallistunut vapaaehtoistoimintaan. Viimeisen vuoden aikana vapaaehtoistoimintaan osallistumisesta kysyttäessä määrät ovat viime vuosina pysyneet melko tasaisina, mutta viimeisen kuukauden aikana osallistuneiden määrä vähentynyt vuosista 2018 ja 2021. Tämä saattaa viitata vapaaehtoistoiminnan osallistumisaktiivisuuden heikkenemiseen koronapandemia-ajan jälkeen. Tutkimuksen mukaan vapaaehtoistehtäviin käytetty tuntimäärä on kuitenkin palaamassa koronavuosien notkahduksen jälkeen lähelle pandemiaa edeltävää tasoa. 

Vuoden 2024 Järjestöbarometrin mukaan yli puolessa järjestöistä vapaaehtoistoiminnan kokonaismäärä on lisääntynyt ja kolmasosassa säilynyt ennallaan kahden viime vuoden aikana. Kasvua on tapahtunut myös vapaaehtoistoimijoiden määrässä.

Pandemian myötä vapaaehtoisten koulutus on monessa järjestössä siirtynyt yhä enemmän verkkoon. Opintokeskus Siviksen osaamistarvekyselyssä (2022) nouseekin esiin etä- ja hybridikoulutuksen kasvava osuus sekä digitaitojen tarve järjestöjen koulutustoiminnassa. Myös SOSTEn vuoden 2022 Järjestöbarometrissa todetaan pandemian tuoneen todennäköisesti pysyviä muutoksia järjestöjen toimintaan ja käytäntöihin.

Myös hintojen nousu mainittiin raporteissa useasti vapaaehtoistoimintaa estävänä tekijänä. Vapaaehtoistoiminnasta ei haluta itse joutua maksajaksi, jos sillä on merkittävä vaikutus omaan taloudelliseen tilanteeseen. Tässä tematiikassa nousee olennaisena seikkana esille vapaaehtoisille maksettavat kulukorvaukset. Tuloverolain 71 § 3 momentin mukaan yleishyödyllinen yhteisö voi maksaa vapaaehtoisille matkakustannuksia verovapaasti yhteisön toimeksiannosta tehdyistä matkoista. Verovapaita korvauksia ovat Verohallinnon linjauksen mukaan päiväraha enintään 20 päivältä kalenterivuodessa, majoittumiskorvaukset, tositteisiin perustuvat matkustamiskustannukset sekä kilometrikorvaukset enintään 3000 euroa kalenterivuodessa. Toisin kuin palkansaajille, vapaaehtoisille voidaan korvata myös matkustamiskustannukset kotoa vapaaehtoistyön tekemispaikkaan. Myös vapaaehtoisille muistamisina annettavat enintään 100 euron arvoiset tavaralahjat ovat yleishyödyllisille yhteisöille verovapaita, kun niitä ei ole sovittu korvauksiksi vapaaehtoistyön tekemisestä. Koska kulukorvausten ja kiittämistarkoituksessa annettavien lahjojen verovapaus riippuu toimijan yleishyödyllisyydestä, ja se määritellään usein tapauskohtaisesti, saattaa järjestökentällä olla tähän liittyen epävarmuutta ja epätietoisuutta.

Valtioneuvoston periaatepäätöksenä kesäkuussa 2024 annetussa kansalaisjärjestöstrategiassa mainitaankin yhtenä toimenpiteenä vapaaehtoistoimintaan liittyvien viranomaistulkintojen yhtenäistäminen sekä järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan lainsäädännöllisten esteiden selvittäminen.

Digitaalisuus

Digitaalisuus on tuonut mahdollisuutensa ja toisaalta myös haasteensa vapaaehtoisten rekrytointiin, heidän kouluttamiseensa, vapaaehtoistehtäviin ilmoittautumiseen, niiden toteuttamiseen ja seurantaan.

Vuoden 2023 tuloksellisuusraporteista kävi myös ilmi, että osa vapaaehtoisista on edelleen sähköisen viestinnän ulottumattomissa, ja joillakin on haasteita toimia sähköisillä alustoilla. Esimerkiksi sähköiset alustat, joilla ilmoittaudutaan vapaaehtoistehtäviin, eivät ole kaikkien hallussa. Osalla ei ole älypuhelinta tai tietokonetta. Haasteet korostuivat etenkin ikäihmisillä. Toisaalta raporteista sai myös kuvan, että verkon kautta tavoitetaan etenkin nuorempaa väestöä, ja osalle väestöä sähköisillä alustoilla toteutettavat koulutukset tai varsinainen vapaaehtoistoiminta oli varsin luonteva keino osallistua. Esimerkiksi erään mielenterveysjärjestön raportissa mainittiin, että verkkovälitteiseen toimintaan hakeutuu enemmän vapaaehtoisia kuin perinteisemmin puhelimitse toteutettuun toimintaan.

Etänä järjestettävät vapaaehtoisten koulutukset tuotiin esille resurssitehokkaina, ja korostettiin sitä, että ne eivät ole riippuvaisia paikkakunnasta. Tuloksellisuusraporttitiedosta kävi kuitenkin ilmi, että osa vapaaehtoisista haluaisi osallistua mieluummin paikan päällä järjestettäviin lähikoulutuksiin. Niihin ei kuitenkaan aina ollut riittävästi resursseja.

Eräässä raportissa tuotiin esiin digitaalisten toimintamuotojen ja alustojen haavoittuvuus: vapaaehtoisten ylläpitämä sosiaalisen median vertaistukiryhmä kaapattiin, ja aktiivisen toiminnan uudelleenkäynnistäminen vie aikaa. Toinen järjestö mainitsi verkkosivuihin kohdistuneista hyökkäyksistä ja kalasteluyrityksistä, mitkä aiheuttivat mainehaittaa ja vaikuttivat mahdollisesti myös vapaaehtoisten rekrytointiin.

Vapaaehtoisten rekrytointi ja tavoittaminen

Monessa raportissa tuotiin esille vapaaehtoisten vähäinen määrä ja toimijajoukon hidas uudistuminen. Tämänkaltaisia mainintoja oli erityisesti sairaus- ja potilasjärjestöjen tuloksellisuusraporteilla. Selityksenä tuotiin usein esille vapaaehtoisten ikä ja fyysiset toimintarajoitteet. Osalla vapaaehtoisista on itsellään kognitiivisia vaikeuksia, kipuja, uupumista tai mielenterveyden haasteita, jotka vaikuttavat omiin voimavaroihin ja mahdollisuuteen tarjota vapaaehtoistyöpanosta. Mielenterveyskuntoutujien parissa toimivan järjestön raportista ilmeni, että vapaaehtoistoiminta edellyttää vapaaehtoisten aktivointia, mikä puolestaan edellyttää työntekijäresurssia. Aikuiskaveritoiminnan osalta kerrottiin, että miehiä on toiminnassa vähemmän, minkä takia miespuolista henkilöä toivovat lapset ja nuoret joutuivat odottamaan aikuiskaveria pidempään.

Toisaalta raporteissa esitettiin myös myönteisempiä näkemyksiä: erään päihdejärjestön mukaan vapaaehtoistoiminnan suosio oli ollut niin suurta, ettei järjestö ollut pystynyt tarjoamaan riittävästi vapaaehtoistehtäviä. Erään kehitysvammajärjestön raportissa puolestaan tuotiin esille, että vapaaehtoistoimijoita kyllä tulisi, jos järjestöllä vain olisi riittäviä resursseja tukea erityistä tukea tarvitsevia vapaaehtoistoimijoita.  Tämä on tärkeä havainto siitä, että vapaaehtoistoiminta voi tarjota osallistumisen areenan myös ihmisille, jotka kuuluvat samalla järjestöjen varsinaisen toiminnan kohderyhmään. Myös eräs sijaishuollon järjestö toi raportissaan esille, että tuettuja vapaaehtoisia olisi tulossa mukaan toimintaan, mutta työntekijäresurssien rajallisuuden vuoksi kaikkia halukkaita ei voida ottaa mukaan.

Myös käytännön haasteet estivät vapaaehtoistoiminnan tekemistä: Raporteissa tuotiin esille käytännön haasteet yhteisen ajankohdan löytämisessä. Työelämän ulkopuolella toimivat vapaaehtoiset olisivat usein aktiivisia mieluummin päiväaikaan, kun taas työelämässä oleville ajankohta ei välttämättä sovi. Eräässä keskusjärjestössä oli kannustettu jäsenyhdistyksiä toimimaan iltapainotteisemmin, mutta moni ikääntynyt vapaaehtoinen ei pitänyt sitä itselleen sopivana. Eriaikaisuus haastaa myös vapaaehtoisen ja järjestön työntekijän välistä kommunikaatiota: erään järjestön mukaan vapaaehtoisia ja tuettavia tavoittaa huonommin toimistoaikaan, mikä hidastaa toiminnan seurantaan liittyviä soittoja.

Raporteissa tuotiin myös esille, että sovitut vapaaehtoistapaamiset eivät aina toteudu sen takia, että vapaaehtoisten aikataulut muuttuvat. Myös elämäntilanteessa saattaa tapahtua sellaisia muutoksia, että vapaaehtoistoiminnalle ei jää aikaa.

Eräs järjestö toi esille myös vuorovaikutuksessa havaitut muutokset. Sen mukaan vallitseva aika mielenterveys- ja taloushaasteiden myötä on haastanut myös ihmisten välistä kommunikaatiota ja sitä kautta sitoutumista vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoistyön koordinaattoreiden työaikaa on mennyt vuorovaikutustilanteiden selvittämiseen yhdistyksessä.

Muutamassa raportissa mainittiin opiskelijoiden kiinnostuksen vapaaehtoistoimintaa kohtaan hiipuneen. Tämän arveltiin liittyvän taloudelliseen epävarmuuteen, mikä ohjaa vapaaehtoistehtävien sijaan palkkatöihin. Arvioitiin myös, että nuorilla saattaa olla ennakkoluuloja vapaaehtoistoimintaa kohtaan, eivätkä he löydä itseään tarpeeksi motivoivia vapaaehtoistehtäviä. Toisaalta tuotiin esille hyviä kokemuksia oppilaitosyhteistyöstä ja vapaaehtoisille myönnettävistä opintopisteistä, jotka motivoivat opiskelijoita aktiiviseen toimintaan.

Kohderyhmän toimintakyky ja vapaaehtoistoiminnan mahdollisuudet

Kun varsinainen kohderyhmä on haavoittuvassa asemassa, vapaaehtoisilta edellytetään osaamista ja rohkeutta altistaa itsensä erilaisille kohtaamisille. Monissa raporteissa tuotiin esille, että jotkut avunhakijat olivat niin haastavassa tai syvässä kriisissä, että vapaaehtoisten osaaminen ja kyvyt eivät riittäneet tukemaan avunhakijaa. Jossakin raporteissa todettiin suoraan, että kohderyhmän tukeminen vaatii niin vahvaa ammatillista osaamista, että vapaaehtoistyö ei ole vaihtoehto.

Raporteista ilmeni myös, että vapaaehtoisia on vaikea löytää etenkin silloin, kun kohderyhmä on vaativa. Esimerkiksi monilapsisille perheille tai erityistä tukea tarvitseville on usein vaikea löytää vapaaehtoistukea. Eräs lapsiperhejärjestö kertoi, että lasten lisääntyneet monialaiset ongelmat ovat vaikeuttaneet tukihenkilösuhteen muodostumista, sillä vapaaehtoisten taidot eivät riitä vastaamaan tuettavan tarpeisiin.

Samankaltaisia havaintoja on tehty myös SOSTEn vuoden 2018 Järjestöbarometrissa, jonka mukaan osalla järjestöistä vapaaehtoistehtävien vaativuus tai erityisyys vaikeuttaa vapaaehtoisten löytämistä. Myös Kansalaisareenan teettämän tutkimuksen (2021) mukaan lähes puolet vapaaehtoistehtävistä kiinnostuneista vastaajista koki tarvitsevansa hieman tai huomattavasti enemmän osaamista toimiakseen vapaaehtoistehtävissä 3 vuoden päästä.

Vapaaehtoistehtävä ei aina toteudu, vaikka vapaaehtoinen löytyisikin: esimerkiksi muistisairaat eivät aina muista tehneensä pyyntöä vapaaehtoistuesta, mikä usein johtaa vapaaehtoistehtävän peruuntumiseen. Yhdessä raportissa mainittiin, että monella toiminnan kohderyhmään kuuluvalla yksinasuvalla ja yksinäisyyteen tottuneella ikääntyneellä on korkea kynnys vastaanottaa vapaaehtoisia kotiinsa tai lähteä heidän kanssaan ulos. Erityistä tukea tarvitsevien nuorten kohdalla haasteita vapaaehtoistehtävän toteutumiseen aiheuttaa toisaalta se, ettei henkilöön vapaaehtoisen löytyessä saada välttämättä yhteyttä tai tuen tarve ei ole enää ajankohtainen.

Erityisesti vertaistukihenkilöiden osalta tuotiin esille, että ajoittain oli haasteita mukaan tulemisen oikea-aikaisuudessa omaan kuntoutumisprosessiin nähden. Tällaiset tilanteet tuovat esille vapaaehtoistoiminnan moninaisuuden: toisaalta vapaaehtoistoiminnan avulla tuetaan muita ihmisiä, ja toisaalta se antaa jotakin myös itselle. Vapaaehtoistoiminnasta saatu merkityksellisyyden kokemus auttaa vapaaehtoisia jatkamaan tehtävässään. Kokemustoimijoiden osalta vertaisena toimiminen voi myös tukea omaa kuntoutumista.

Oikea-aikaisuuden haaste tuo esille lähtökohdan, että eri toimijoiden väliset roolit olisi osattava puhua auki selkeästi, jotta ei synny vääristyneitä odotuksia vapaaehtoistoiminnalle. Lähtökohta kuitenkin on, että jokainen vapaaehtoinen toimii omin tiedoin ja taidoin.

Vapaaehtoisten sitoutuminen

Useasta STEAlle toimitetusta tuloksellisuusraportista ilmenee, että vapaaehtoistoimintaan ei sitouduta aiemmalla tavalla, mikä on vaikuttanut myös uusien vapaaehtoisten mukaan saamiseen. Eräässä raportissa mainittiin vapaaehtoistyön yleisten muutostrendien, kuten joustavuuden, projektimaisuuden ja toimintaan helposti ja nopeasti mukaan pääsemisen haastavan pitkäaikaiseen toimintaan sitouttamista. Raporttitiedon mukaan myös järjestöjen luottamustehtäviin on aiempaa haasteellisempaa löytää tekijöitä.

Sama trendi näkyy SOSTEn Järjestöbarometrissa, jonka mukaan tekijöiden saamisesta luottamustehtäviin oli vuonna 2022 huolissaan 73 % valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen jäsenyhdistyksistä. Muihin järjestöluokkiin verrattuna enemmän huolta luottamustehtävien täyttäminen herättää kehitysvammayhdistyksissä, kun taas tyytyväisempiä ollaan ikääntyneiden yleis-, asumis- ja palveluyhdistyksissä. Vapaaehtoisten määrästä oli vuoden 2022 Järjestöbarometrin mukaan huolissaan 67 % yhdistyksistä, ja eniten tilanne aiheuttaa huolta sijaishuolto- ja lastensuojelun yleisyhdistyksissä. Järjestöjen raportoinnista esiin nousevat toimintaan sitoutumisen haasteet käyvät ilmi myös oikeusministeriön Vapaa! –Fri! –selvityshankkeessa. Siinä tunnistetaan ihmisten ajankäytön muutoksesta kumpuavat vaikeudet vapaaehtoisten löytämisessä etenkin pitkäaikaista sitoutumista vaativaan tai vastuutehtäviä sisältävään toimintaan.

Havainto vastaa Veikko Erannin ja Eeva Luhtakallion ym. tänä syksynä julkaistavan tutkimuksen tuottamaa käsitystä nuorten osallistumisesta yhteiskunnalliseen toimintaan. Heidän mukaansa nuoret eivät osallistu enää yhdistyksiin osana sen edustamaa liikettä eivätkä näe yhdistystoimintaa tapana kuulua yhteiskuntaan. Sen sijaan he ”tekevät yhteiskuntaa” jopa hyperindividualistisesti, kokien toimintansa vain yksilöinä ja kantaen myös vastuun ja taakan yhteiskunnan kehittämisestä vain yksin, eivät osallistumalla yhteiseen toiminnan rakenteeseen. Eranti ja Luhtakallio uumoilevat jopa perinteisen yhdistys-Suomen loppua. (Eranti & Luhtakallio 2024.) Toisaalta SOSTE ry:n tuottamassa Järjestöbarometri 2024:ssä suurempi osa kyselyyn vastanneista sote- alan järjestöistä (27 %) koki vapaaehtoisten sitoutumisen parantuneen kuin huonontuneen (22 %) ja puolien mielestä se oli pysynyt ennallaan. 51 %:n vastanneista järjestöistä vapaaehtoistoiminta oli lisääntynyt viimeisten kahden vuoden aikana ja 35 %:lla pysynyt ennallaan. Tosin tätä voi selittää toipuminen koronapandemian ajasta, jolloin vapaaehtoistoiminta vaikeutui merkittävästi.

Sen sijaan enenevää kiinnostusta on pop up –tyyppiseen vapaaehtoistoimintaan, minkä takia joissakin järjestöissä on lähdetty kehittämään keikkavapaaehtoistoimintaa. Ainakin nuoret osallistuvat myös tutkijoiden mukaan mieluummin projektimuotoiseen toimintaan, joka ei edellytä pitkäaikaista sitoutumista.

Lopuksi

Tuloksellisuusraporttien aineisto antaa selkeän kuvan siitä, että vapaaehtoiset ovat merkittävä resurssi suurimmassa osassa STEA-avustuskohteita. Vapaaehtoiset toimivat monissa rooleissa niin järjestöjen perustehtävissä kuin kohderyhmien auttajina mm. erilaisissa tukihenkilön ja vertaisen rooleissa.

Aineistossa tuotiin kuitenkin esille myös haasteita liittyen vapaaehtoisten rekrytointiin ja ohjaamiseen. Monessa raporttien vastauksessa ilmeni, että vapaaehtoisista on pulaa ja että heistä joudutaan kilpailemaan toisten järjestöjen kanssa. Vapaaehtoisten rekrytointiin tarvitaan aktiivisia toimia järjestöissä, ja toisaalta myös heidän perehdyttämiseensä ja sitouttamiseensa vaaditaan resursseja. Osassa raporteista oli kuultavissa, että potentiaalisia vapaaehtoisia olisi jonoksi asti, mutta he tarvitsisivat niin paljon tukea ja ohjausta, että järjestöllä ei ollut mahdollista avata ovea kaikille.

Vapaaehtoisten suurempi määrä ei vaikuta tilastollisen tarkastelun perusteella olevan yhteydessä avustuskohteiden avustusmääriin tai avustuskohteiden saamiin tuloksellisuusarvioihin. Se, että aineistosta oli vaikea löytää tilastollisia yhteyksiä eri muuttujien välillä, selittynee suurelta osin avustuskohteiden, kohderyhmien ja toimintamuotojen moninaisuudella. Oma osuutensa oli kuitenkin myös raportoinnilla, jossa lukumääriä oli ilmoitettu eri avustuskohteissa eri periaatteilla. Tiedon laadun parantaminen edellyttäisi järjestöiltä yhdenmukaisempaa raportointia.

STEAn tuloksellisuusraporttiaineiston perusteella toimintaan osallistuvien määrä kasvoi samansuuntaisesti jonkin verran vapaaehtoisten määrän kasvaessa. Vaikka vapaaehtoistoiminnan toteuttaminen edellyttää resursseja, voidaan sen avulla lisätä toiminnalla tavoitettavien ihmisten määrää merkittävästi. Kaikissa avustuskohteissa tämä ei toki ole tarkoituksenmukaista, esimerkiksi jos kohderyhmän kohtaaminen vaatii aivan erityistä ammattitaitoa. Vapaaehtoisten aiempaa löyhempi sitoutuminen toimintaan voi myös tarkoittaa, että vapaaehtoistoiminnan organisointi vaatii yhä enemmän resursseja.

Vapaaehtoistoiminnan tärkeä lähtökohta on, että sitä voidaan tehdä omien tietojen ja taitojen pohjalta. Vapaaehtoistoiminta on myös olennainen osa kansalaisyhteiskuntaa, jossa kaikilla on mahdollisuudet toimia tärkeäksi katsomiensa asioiden hyväksi. Tästä lähtökohdasta ajatellen olisi hyvä, jos järjestöt kykenisivät luomaan keinoja, joilla myös tukea vapaaehtoisena toimimiseen tarvitsevat henkilöt pystyttäisiin ottamaan järjestötoiminnan piiriin. Vapaaehtoistoiminta on myös yksi väylä vahvempaan osallisuuteen, mikä puolestaan voi vahvistaa sekä vapaaehtoisen että koko yhteisön hyvinvointia.