Näkymättömät-avustusohjelma

Näkymättömät-avustusohjelman (2024–2026) tavoitteena on vahvistaa haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien arjen osallisuutta. Ohjelmaan liittyviä hankeavustuksia oli mahdollista hakea STEAlta uusien avustusten hakuaikana huhti–toukokuussa 2023. Sosiaali- ja terveysministeriö päätti myönnettävistä avustuksista helmikuussa 2024.

Avustusohjelmaan valittiin 15 soveltuvaa hanketta (C-avustus), joiden toiminta-aika on kolme vuotta. Ohjelmalle valittiin myös koordinaatiohanke. Koordinaatiohankkeen toiminta-aika on neljä vuotta (2024–2026 + 2027).

Yleistä Näkymättömät-avustusohjelmasta

Yhteiskunnallisen keskustelun keskiössä ovat tavallisesti eri väestöryhmien sosioekonomiset terveys- ja hyvinvointierot. Matala koulutus- ja/tai tulotaso näkyvät mm. päihteidenkäytössä ja tupakoinnissa. Myös sairastavuus on suurempaa ja eliniän odote on varsinkin miehillä huomattavasti matalampi kuin koulutetuilla ja parempituloisilla. Sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen on kuitenkin realistinen tavoite vain suunnitelmallisella ja pitkäjänteisellä työllä, ja tätä tavoitetta toteuttamaan on olemassa julkinen palvelujärjestelmä, ja myös järjestöissä työskennellään jo paljon terveyserojen kaventamiseksi.

STEAn Näkymättömät-avustusohjelmassa tavoitellaan varsinaisten terveyserojen kaventamisen sijaan osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon lähtökohtia – kaikkien ihmisten oikeutta hyvään elämään ja osallisuuteen yhteiskunnassa. Ohjelmassa selvitetään haasteellisessa elämäntilanteessa olevien ihmisryhmien tilannetta ja heidän elämässään kokemiaan vaikeuksia lähestytään ihmisten omien voimavarojen ja kokemuksellisuuden kautta. Kokemukset ja erilaiset tulkinnat tilanteista ohjaavat myös ohjelmahankkeiden toimintaa.

Kenet avustusohjelmalla halutaan tavoittaa (kohderyhmät)

Näkymättömät-avustusohjelmalla halutaan tavoittaa haavoittuvassa asemassa olevia väestöryhmiä. Avustusohjelmaan valittavien hankkeiden toiminnan kohderyhmiä yhdistävänä tekijänä on yleinen vähäresurssisuus.

Taloudellisten resurssien niukkuus nousee todennäköisesti esiin ainakin osassa kohderyhmiä, esimerkiksi kohderyhmiin kuuluvien henkilöiden haasteellisen työmarkkina-aseman vuoksi. Toimeentulon niukkuudesta johtuen ihmisten elämäntavat sisältävät usein myös merkittäviä riskejä psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin (mm. liikkumattomuus, epäterveelliset ravintotottumukset, epäsäännöllinen unirytmi, vähäiset kodin ulkopuoliset kontaktit ym.). STEA-avustuksilla rahoitetulla toiminnalla ei kuitenkaan ole mahdollista vaikuttaa suoraan kansalaisten taloudellisen toimeentulon turvaamiseen.

Avustusohjelmalla tavoiteltavien kohderyhmien elämäntilanteissa voi olla yhteistä myös erilaisten palveluiden niukka käyttö.

Ohjelmaan valittavien hankkeiden kohderyhmiä ovat esimerkiksi:

• työttömänä eläköityvät
• henkilöt, joiden kiinnittyminen ja osallisuus yhteiskunnan eri tasoilla on heikentynyt ja jotka ovat siksi syrjäytymisvaarassa (esim. erakoituneet, digisyrjäytyneet)
• yksinasuvat, jotka tuntevat eristyneisyyttä, yksinäisyyttä ja/tai ulkopuolisuutta
• henkilöt, joiden elämäntilanteessa on tapahtunut äkillinen muutos tai kriisitilanne (esim. läheisen kuolema, työttömyys pitkän työuran jälkeen, avioero)
• yksinhuoltajaperheet ja erityisen elämäntilanteen vuoksi yksin perheestä huolehtivat (esim. vankiperheet tai perheet, joissa toinen vanhempi joutuu taloudellisen tilanteen vuoksi työskentelemään kaukana toisella paikkakunnalla)​

Lähtökohtana on tavoittaa kohderyhmiä, joiden hyvinvointi on eri tavoin uhattuna, mutta jotka jäävät usein yhteiskunnallisessa keskustelussa sivuun eikä heidän äänensä tule kuuluviin. Kohderyhmätasolla heidät tunnistetaan, mutta erilaisia tukitoimenpiteitä pohdittaessa he jäävät sekä ryhminä että yksilöinä väliinputoajiksi. Voidaan sanoa, että heidän tilanteensa ei ole riittävän huono tai kriisiytynyt, tai toisaalta heidän elämäntilanteestaan ei tiedetä paljonkaan.

Muutamia rajauksia avustusohjelman kohderyhmiin on kuitenkin tehty. Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdekuntoutujat, pitkäaikaisasunnottomat, eri tavoin vammaiset henkilöt tai pitkäaikaissairaat on rajattu ohjelman pääkohderyhmien ulkopuolelle. Palvelujärjestelmiin voi liittyä myös edellä mainittujen kohderyhmien osalta puutteita tai heidän äänensä ei kuulu tarpeeksi suunnittelussa ja päätöksenteossa, mutta kyseiset ryhmät ovat kuitenkin säännöllisesti esillä julkisessa keskustelussa, ja ryhmien asemaa pyritään jo parantamaan esim. lainsäädäntöuudistuksin. Myös järjestöjen rooli on jo vahva edellä esitettyjen kohderyhmien etujen ja oikeuksien valvojana ja erilaista tukea ja toimintaa näille kohderyhmille tarjotaan jo merkittävässä määrin STEA-avustuksilla. Näkymättömät-avustusohjelmalla halutaan tavoittaa ensisijaisesti niitä kohderyhmiä, joita ei järjestötoiminnalla ole vielä löydetty.

Tukea ihmisille ja tietoa yhteiskunnalle

Näkymättömät-avustusohjelma tukee ja kunnioittaa ihmisten omia valintoja ja käytettävissä olevia voimavaroja. Vaikka avustusohjelman tavoitteena on parantaa ihmisten elämäntilannetta ja arkea, on lähtökohtana muutokseen se, millä tavoin ryhmät ja ihmiset omaa tilannettaan tulkitsevat ja minkä he itse toivoisivat olevan toisin.

Haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä yhdistää usein sosiaalisten verkostojen vähäisyys – ei ole juuri ketään, johon voisi tukeutua silloin, kun on erityisen vaikeaa. Siksi Näkymättömät-avustusohjelmaan tavoiteltiin erityisesti sellaisia hankkeita, joissa pyritään ryhmiin ja yksilöihin suunnattavan toiminnan lisäksi tukemaan myös lähiyhteisöjen ja naapuruusssuhteiden rakentumista, jotta ne voisivat parhaimmillaan toimia ”tukisatamina” – paikkoina, joista jokainen löytäisi tarvittaessa edes yhden henkilön, joka voisi auttaa eteenpäin.

Avustusohjelman tavoitteena on myös tuottaa sekä hankekohtaista että ohjelmatasolla olevaa tietoa esimerkiksi palveluja tarjoaville tahoille ja päätöksentekijöille erilaisista piilossa olevista ilmiöistä, jotka saattavat kuitenkin äkillisesti nousta esille lisääntyneinä palveluntarpeina tai sosiaalisina ongelmina – ohjelman kohderyhmistä johtuen useimmiten yksilötason tragedioina kuin laajempina ilmiöinä. Lisäksi ohjelman toivotaan tuottavan tietoa niistä syistä, jotka ovat johtaneet siihen, että ihminen on tahtomattaan jäänyt sivuun yhteiskunnasta.

Avustusohjelmaan valittavien hankkeiden tulee toiminnassaan noudattaa SOKRA-ohjelmassa kehitettyjä osallisuuden edistämisen periaatteita:

• Ihminen voi osallistua toimintaan tai palveluun omaehtoisesti.
• Osallistujan kanssa etsitään yksilöllisiä ratkaisuja.
• Osallistuja kohdataan kunnioittaen ja kategorisoimatta.
• Yksin jääneet ja omiin oloihinsa päätyneet löydetään ja saadaan mukaan toimintaan.
• Toimintaa tai palvelua kehitetään yhdessä.
• Toiminta vahvistaa osallistujan vaikuttamismahdollisuuksia myös toiminnan ulkopuolella.
• Ihminen pääsee osaksi itselleen tärkeää yhteisöä.
• Ihminen pääsee nauttimaan yhteisestä hyvästä ja voi osallistua sen tuottamiseen ja jakamiseen tasavertaisena muiden kanssa.
• Ihminen saa arvostusta, kiitosta ja yhteyksiä muihin ihmisiin. Yhteiskuntaryhmät kohtaavat.
• Osallisuutta edistävät keinot juurtuvat osaksi jatkuvaa toimintaa.

Avustusohjelmaan valittavien hankkeiden tulee tavoittaa erilaisissa haavoittuvassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä ja tuottaa tilannekuva heidän arjestaan – tilannekuvassa tuodaan esiin elämäntilanteen haasteiden lisäksi ihmisten voimavaroja ja selviytymiskeinoja sekä heidän omaa näkemystään siitä mitä hyvinvointi ja hyvä elämä heille merkitsee

Hankkeissa tulee työskennellä yhdessä kohderyhmien kanssa, kohderyhmiin kuuluvien käytettävissä olevia resursseja kunnioittaen ja tukien.

Tavoitteet

Avustusohjelmaan valittavien hankkeiden yhteisiä tavoitteita ovat, että:

• hanke saa aikaan muutoksia kohderyhmän arjessa ja vahvistaa kohderyhmään kuuluvien voimavaroja ja pystyvyyden tunnetta (ns. myönteiset siirtymät, kuten esim. uskallus puhua velkakierteestä tai työttömäksi joutumisesta) 
• hanke luo ja vahvistaa kohderyhmään kuuluvien sosiaalisia suhteita/verkostoja
• hanke lisää kohderyhmään kuuluvien ihmisten osallisuutta

Ohjelman yhteiset tavoitteet toimivat suuntaviivoina yksittäisten hankkeiden tavoitteille. Tavoitteita määritellessä on huomioitava, että omassa hankkeessa tavoiteltavien muutosten ja hyötyjen tulee olla linjassa ohjelmatavoitteiden kanssa.

Mittarit

Ohjelmahankkeiden tulee sitoutua käyttämään toimintansa arvioinnissa THL:n kehittämää osallisuusindikaattoria.

Osallisuusindikaattorin ohella voidaan käyttää myös muita, järjestön omia mittareita. Ohjelmahankkeiden toiminnassa mukana oleville kohderyhmille tulee tehdä osallisuusindikaattorin käyttöön liittyvä alku- ja loppukysely säännöllisesti.

Ohjelmaan valittavien hankkeiden tulee myös sitoutua osallistumaan ohjelman koordinaatiohankkeen tuottaman yhteisen tiedon keräämiseen.

Koordinaatiohankkeen (2024–2027) tehtävät

Avustusohjelman koordinaatiohankkeen tehtävänä on tukea ohjelmahankkeita:

• arviointitiedon keräämisessä ja hyödyntämisessä sekä arvioivan toimintakulttuurin kehittämisessä
• osallisuusindikaattorin käytössä ja hankekohtaisten tilannekuvien laatimisessa tarpeen mukaan
• hanketyön toteutuksessa osallisuuden edistämisen periaatteiden mukaisesti
• verkostoitumisessa muiden ohjelmahankkeiden kanssa vertaisoppimisen kokemuksia hyödyntäen

Lisäksi koordinaatiohanke:

• vastaa avustusohjelmatason viestinnästä 
• tuottaa ohjelmatasolla arviointitietoa ohjelman kohderyhmien hyvinvoinnissa tapahtuvista muutoksista ja tuoda esille ohjelman tuloksia viestinnän keinoin
• tuottaa ohjelmatasolla tietoa esimerkiksi erilaisista piilossa olevista ilmiöistä ja syistä, jotka ovat johtaneet yhteiskunnasta sivuun jäämiseen, jotta eri toimijat (esim. viranomaiset, päättäjät, järjestöt, asukasaktiivit) voivat hyödyntää tietoa tuen ja palvelujen kehittämisessä. Hankekohtaisten tilannekuvien kautta saatavaa tietoa on mahdollista syventää esimerkiksi laadullisen tutkimuksen keinoin.

Näkymättömät-avustusohjelmaan liittyviä julkaisuja