Invalidijärjestöt: STEAn arvio tuloksista ja keskeiset havainnot
Sisällysluettelo
Tuloksellisuusraporttien perusteella invalidijärjestöjen toiminnan keskeisiä todennettuja tuloksia olivat:
- neuvontapalvelun kautta kohderyhmä on saanut hyödyllistä tietoa, tukea ja neuvoja
- vertaistoiminnan avulla on saatu uusia tietoja ja opittu uusia taitoja, joita kyetään hyödyntämään omassa arjessa
- vertaisryhmien osallistujat ovat saaneet rohkeutta tehdä asioita ja toimia aktiivisesti kodin ulkopuolella
- vertaistoiminnan avulla on saatu vinkkejä arkeen ja vamman kanssa elämiseen
- fyysisesti vammaisten henkilöiden avuntarve on vähentynyt, ulkoilu on lisääntynyt ja sosiaalinen kanssakäyminen helpottunut
- fyysisesti vammaisten henkilöiden kiinnostus oman tule-terveyden ylläpitämiseen on lisääntynyt ja kipukokemukset vähentyneet
- toimintakykyä edistävässä etäkurssitoiminnassa on saatu myönteisiä muutoksia osallistujien kokemassa yleisessä terveydessä, ahdistuneisuudessa, masentuneisuudessa ja itsetunnossa
- vammautuneelle nuorelle on löytynyt verkostotyön avulla soveltuva opiskelupaikka, tukea opintoihin ja arjen hallintaan sekä keskusteluapua
- vammaisille henkilöille suunnatun digineuvonnan avulla pelko ja arkuus tietotekniikkaa kohtaan on lieventynyt
Kerättyyn tietoon perustuvat todennetut tulokset kytkeytyvät valtaosin kohderyhmän kokeman tiedon, tuen tai hyvinvoinnin lisääntymiseen. Kerättyyn tietoon perustuvia tuloksia on raportoitu alle puolessa arvioiduista kohteista. Lähes puolessa kohteista ei tulosten osoittamiseksi kerätty tieto ole ollut riittävää tai muutoin tarkoituksenmukaista tulosten osoittamiseksi.
Arvio: tukeeko toiminnasta kerätty tieto tulosten osoittamista
Arvio: onko raportoidut tulokset todennettu kerätyllä tiedolla
Arvio: onko toiminnalla saavutettu tavoiteltuja tuloksia
Arvio avustuskohteiden toiminnan tuloksellisuudesta
Invalidijärjestöjen toiminnan tuloksellisuutta edistäviä tekijöitä olivat:
- hyvät yhteistyöverkostot
- järjestön toiminnan tunnettuus
- vakiintuneet toimintatavat
- verkostot, joiden kautta kohderyhmä tavoitetaan
- kohderyhmän tarpeiden ja tilanteen tunteminen
- toimintakentän tuntemus
- toiminnan seurantajärjestelmä
- vertaistuen hyödyntäminen
- sitoutuneita vapaaehtoisia toiminnan tukena
- avoin ja suora palautteenanto toiminnasta
- palautteen asianmukainen käsittely ja kehittämistoimet sen pohjalta
- hankkeen rinnalla kulkenut tutkimus- ja kehittämistyö
- valmis toimintamalli
- riittävän pienet ryhmäkoot toimittaessa erityisryhmien kanssa
- riittävä ohjaajaresurssi
Tuloksellisuutta heikentäneitä tekijöitä olivat:
- kohderyhmien heikko tavoittaminen koronapandemian, toiminnan tarvelähtöisyyden puutteen tai muun syyn vuoksi
- osassa kohteista toimintaa kohdennetaan ensisijaisesti järjestön jo tutulle ja helposti tavoitettavalle jäsenistölle. Sama kohderyhmä on vakiintunut toimintaan eikä uusia kohderyhmiä saada mukaan. Siten toiminnalla aikaansaadut tulokset jäävät ohuiksi eivätkä ne aina myöskään laajene jäsenistön ulkopuolelle ja mahdollisesti toiminnan tarpeessa oleviin kohderyhmiin.
- tiedonkeruun kohdentumisen ja raportoinnin puutteet, joiden vuoksi yli kolmannes arvioiduista kohteista jää tuloksellisuudeltaan heikolle tasolle
Osassa kohteita edellytykset tuloksellisen toiminnan osoittamiselle ovat lähtökohtaisesti heikot. Hyvin laajat toiminnan tavoitteet (esim. lisätään tietoa) tai tuotosten asettaminen tavoitteiksi (esimerkiksi ryhmätoiminnan järjestäminen) eivät ole mahdollistaneet tulosten osoittamista.
Keskeiset havainnot
Osaan invalidijärjestöjen toiminnoista osallistuvat pääsääntöisesti järjestön jäsenet, ja kohderyhmän ja muiden toimijoiden vaihtuvuus on vähäistä. Näissä avustuskohteissa toiminnan kohderyhmä on yleensä iäkästä, eikä toiminnan sisältöjä ole aina osattu uudistaa ajan vaatimusten ja tarpeiden mukaisesti. Toiminnalla tavoitellut tulokset ja hyödyt jäävät tällöin vain jäsenistön eduiksi, eikä toiminta hyödytä muita vastaavaa tukea tarvitsevia.
Järjestökokonaisuuden kohderyhmien puutteelliset digitaidot sekä esimerkiksi vamman aiheuttamat rajoitteet digilaitteiden käytölle nousevat monessa avustuskohteessa keskeisiksi toiminnan esteiksi. Toisaalta digitaalisuuden hyötyjä on myös tunnistettu monessa avustuskohteessa ja joitakin kohderyhmiä on tavoitettu aikaisempaa paremmin digivälitteisesti. Joidenkin avustuskohteiden toiminnan sisällön osana on jo ennen koronaa ollut erilaisten digilaitteiden käytön opastusta.
Monien avustuskohteiden toiminnassa yhteistyökumppanuudet ovat olleet keskeinen tuloksellisuutta edesauttava tekijä.
Invalidijärjestöjen järjestökokonaisuuteen kuuluvista toimijoista moni tekee edunvalvontatoimintaa. Eri järjestöjen edunvalvontatoiminnoissa on sisällöllisiä samankaltaisuuksia, mutta tuloksellisuusraporttien perusteella ei ole mahdollista arvioida, miten eri järjestöjen edunvalvontatyö kytkeytyy toisiinsa tai millaisia synergiaetuja toiminnoissa on jo tunnistettu, ja miten tätä yhteistyötä aiotaan vahvistaa.
Tuloksellisuusraporteilla tuodaan usein tuloksina esille järjestöjen omia tulkintoja tai muuten todentamattomia tuloksia. Etenkin edunvalvontatoiminnan tuloksia on ollut raporttien perusteella haasteellista osoittaa. Edunvalvonnan tuloksina raportoidaan mm. osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyvien teemojen esille nostamista tai sidosryhmien ymmärryksen lisääntymistä vammaisuuteen liittyvistä kysymyksistä, mutta tulosten todentaminen on usein ollut puutteellista.
Osassa avustuskohteista STEAlle toimitettu tuloksellisuusraportti ei sisällä varsinaisia tuloksellisuudesta kertovia tietoja lainkaan. Tuloksina on raportoitu toimintoja ja tuotoksia (esim. koulutusten määriä) tai kohderyhmän tyytyväisyyttä toimintaan (”koulutus oli hyvä”). On huomattava, että näissä avustuskohteissa myös hakemuksella on tavoitteina kuvattu toiminnallisia tavoitteita, ei tulostavoitteita. Silloinkin kun tuloksellisuustietoa on kerätty, ovat kyselyjen vastaajamäärät jääneet usein pieniksi, eikä tuloksia voi siten arvioida laajemmin koko kohderyhmän osalta.
Kehittämiskohteet
Järjestökokonaisuuden yhteiskehittämisessä tunnistettiin useita toiminnan tuloksellisuuteen liittyviä kehittämiskohteita. Näistä STEA on valinnut avustuskohteiden rahoituksen jatkuvuuden kannalta kaksi keskeisintä kehittämiskohdetta.
Valitut kehittämiskohteet palautuvat tuloksellisuuskatsauksessa tehtyihin havaintoihin.
Eri kohderyhmien tarpeet ja toiveet tulee tuntea hyvin ja ajantasaisesti osuvan ja mielekkään toiminnan aikaansaamiseksi. Lisäksi toiminnassa on tärkeää huomioida toimintaympäristön muutokset (esimerkiksi lainsäädäntö ja julkisten palveluiden kehitys). Ikäihmisten määrä kohderyhmänä kasvaa väestön ikääntymisen myötä. Nuorten ja lasten mukaan saaminen toimintaan puolestaan voisi tapahtua erilaisia uusia toiminnan muotoja kokeilemalla (ml. digitaalisten alustojen ja työvälineiden mahdollisuudet), järjestöjen välisen yhteistyön avulla, kohderyhmiä osallistavalla suunnitte-lulla ja vapaaehtoistoiminnan uusien muotojen avulla. Ylipäätänsä jatkossa olisi tärkeää kyetä tarjoamaan erilaisia osallistumisen ja toiminnan tapoja niin eri kohderyhmille kuin erilaisille vapaaehtoisille. Kohderyhmien mukaan saaminen edellyttää hyvää kohderyhmäkohtaista viestintää. Kohderyhmäkohtaisessa tarkastelussa ja toiminnan kehittämisessä on tärkeää huomioida ruotsinkieliset. (Kehittämisagenda, keskeiset toimijat: invalidijärjestöt, STEA).
Järjestöjen välistä yhteistyötä on jatkossakin tarkasteltava avoimesti ja laaja-alaisesti (sisältäen tarvittaessa uusien kumppanuuksien tunnistamisen), ja myös rahoittaja voisi luoda kannusteita yhteistyölle. Jatkossa huomiota tulisi kiinnittää myös siihen, miten yhteistyöstä ja sen tuloksellisuudesta voitaisiin raportoida STEAlle nykyistä paremmin. (Kehittämisagenda, keskeiset toimijat: invalidijärjestöt, STEA)
Seurattavat kehittämistoimenpiteet:
- invalidijärjestöjen STEA-avusteisen toiminnan vahvempi kohdentaminen myös muille kohderyhmään kuuluville kuin yhdistyksen omille jäsenille
- toiminnan entistä parempi suunnittelu ja järjestäminen ajankohtaisten, tietoon perustuvien kohderyhmän tarpeiden perusteella
Järjestökokonaisuuden arvioinnissa vuonna 2024 erityistä huomiota kiinnitetään seuraaviin tuloksellisuuden näkökulmasta oleellisiin arviointikysymyksiin:
- Ovatko invalidijärjestöt tavoittaneet toiminnallaan enemmän kohderyhmää kuin vuonna 2020 ja ovatko tavoitetun kohderyhmän rakenne muuttunut (esim. ikäjakauma, sukupuoli, jäsenistö vs. muut)?
- Ovatko ne avustuskohteet, jotka keskittyivät 2020 pääasiassa yhdistyksen omien jäsenten tukemiseen, saaneet toimintaansa mukaan tai tavoittaneet uusia kohderyhmien edustajia?
- Onko toimintoja uudistettu vastaamaan paremmin kohderyhmän nykyisiä tarpeita verrattuna vuoteen 2020?
STEA seuraa arviointikysymysten toteutumista määrällisten tietojen avulla vuosittain. Arviointikysymysten toteutumista seurataan avustushakemusten ja selvitysten sekä yhteiskehittämisen avulla.
Hyvinvointialueet ja kunnat ovat sekä järjestöjen vaikuttamistyön kohteita, että niiden yhteistyökumppaneita. Jatkossa palvelurakenteiden muuttuessa korostuu yhteistyön, edunvalvonnan ja vaikuttamistyön rakenteiden ja toimintatapojen kehittäminen hyvinvointialueiden ja kuntien suuntaan. Lisäksi jatkossa korostuu yhteistyö eri asteiden oppilaitosten kanssa. Myös ruotsinkieliset järjestöt tulee huomioida yhteistyörakenteissa ja yhteistyön kehittäjinä. (Kehittämisagenda, keskeiset toimijat: invalidijärjestöt, hyvinvointialueet, kunnat).
Järjestöillä on sekä yhteisiä että omia erityisiä tavoitteita edunvalvonnassa ja vaikuttamistyössä. Jatkossa on oleellista tunnistaa järjestöjen kesken edunvalvonnassa ja vaikuttamistyössä ne asiat, joissa voidaan tehdä yhteistyötä. Lisäksi mahdolliset edunvalvonnan ja vaikuttamistyön toimenpiteiden epätarkoituksenmukaiset päällekkäisyydet olisi syytä tunnistaa ja poistaa tuloksellisuuden parantamiseksi. Hyviä käytäntöjä kannattaa jakaa järjestöjen välillä niin eri julkisiin toimijoihin vaikuttamisen kuin yksittäisten asiakkaiden tasolla tapahtuvan edunvalvonnan käytäntöjen tasoilla. Lisäksi yksin ja yhteistyössä tapahtuvan edunvalvonnan ja vaikuttamistyön raportointi ja tuloksellisuuden osoittaminen edellyttävät jatkossa erityistä kehittämistyötä, jotta yhteistyön tiiviys, laatu ja tuloksellisuus kyettäisiin osoittamaan nykyistä paremmin. (Kehittämisagenda, keskeiset toimijat: invalidijärjestöt, hyvinvointialueet, kunnat, STEA)
Seurattavat kehittämistoimenpiteet:
- edunvalvontatyötä STEA-avustuksilla tekevien järjestöjen keskinäisten yhtymäkohtien sekä epätarkoituksenmukaisten päällekkäisyyksien tunnistaminen tuloksellisuuden parantamisen näkökulmasta
- edunvalvontatyön tuloksellisuuden kehittäminen tiivistämällä järjestöjen välistä käytännön yhteistyötä
Järjestökokonaisuuden arvioinnissa vuonna 2024 erityistä huomiota kiinnitetään seuraaviin tuloksellisuuden näkökulmasta oleellisiin arviointikysymyksiin:
- Millaisia yhteistyörakenteita ja konkreettisia yhteistyön muotoja järjestöissä on kehitetty edunvalvonnan tuloksellisuuden parantamiseksi?
- Tehdäänkö STEA-avusteisessa invalidijärjestöjen edunvalvontatyössä enemmän yhteistyötä samankaltaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, kun verrataan vuoden 2020 osalta raportoitua toimintaa vuoden 2023 toimintaan?
- Onko yhteistyön tekeminen edunvalvonnassa lisääntynyt invalidijärjestöissä?
STEA seuraa arviointikysymysten toteutumista määrällisten tietojen avulla vuosittain. Arviointikysymysten toteutumista seurataan avustushakemusten ja selvitysten sekä yhteiskehittämisen avulla.
Tuloksellisuuskatsaus koostuu kuudesta eri osa-alueesta. Tutustu katsauksen muihin osioihin alla olevien linkkien kautta.