Näkymättömät-avustusohjelman hankkeet tarttuvat haasteeseen

STEA-avustuksilla tehdyssä toiminnassa korostuu heikommassa asemassa oleville tarjottava apu ja tuki. Monet haasteellisessa elämäntilanteessa elävät kansalaisryhmät ja yksittäiset henkilöt ovat järjestöjen toimintojen tyypillisiä kohderyhmiä. Elämän eteen tuomat haasteet voivat olla sosiaalisia, terveydellisiä tai taloudellisia, mutta yhteisenä piirteenä on yleensä se, että niiden vuoksi ihminen päätyy jonkun, tai monissa tapauksissa useiden palvelujärjestelmien rattaisiin. Ja kolmannen sektorin toimijat tulevat tällöin tavallisesti kuvaan mukaan julkisia palveluja tukevana ja täydentävänä elementtinä tarjoten oman turvaverkkonsa apua tarvitseville.

Yleisesti heikoimmassa asemassa oleviksi henkilöiksi mielletään esimerkiksi mielenterveyden ongelmista pitkään kärsineet, aktiivisesti päihteitä käyttävät, asunnottomat, pitkäaikaissairaat tai eri tavoin vammaiset henkilöt. Kyseisten ihmisryhmien huono-osaisuutta ei käy kiistäminen, mutta yhteiskunnassamme niiden tilanne on tunnistettu ja tunnustettu ja eri tahot – niiden joukossa STEA järjestörahoituksen keinoin -pyrkivät edistämään niiden asemaa, ottamatta tässä nyt kantaa toimenpiteiden riittävyyteen.

Yhteiskunnassamme on kuitenkin myös vielä piilevää huono-osaisuutta ja huomattavia hyvinvoinnin riskejä. On ihmisiä, joiden elämää varjostavat elämänkriisit, resurssien niukkuus tai huomisen näköalattomuus, mutta heistä ei ohikulkijoina voi päätellä, millaisia taakkoja heillä itse kullakin on kannettavanaan. Tämän lajin huono-osaisuus asuu niin harmaissa lähiöissä suljettujen verhojen takana kuin maaseudun takamaiden hiljaisuudessa tai sitten ihan kaupunkien ytimessä. Yhteistä sille on, että se on piilossa – näkymätöntä.

Kuka näkee näkymättömän?

Ohjelman suunnittelussa johtavana ajatuksena oli luoda kokonaisuus, joka pystyisi löytämään näkymättömiä kohderyhmiä, kohtaamaan heitä ja kohtaamisten myötä edistämään heidän elämäänsä jollain tavoin (sosiologian termein voidaan puhua vaikkapa myönteisistä siirtymistä) sekä tuomaan myös heidän arkeaan näkyväksi.

Ohjelmahankkeissa ei kuitenkaan ole tarkoitus mennä opettamaan ketään siitä, kuinka pitäisi elää oikein tai paremmin. Lähtökohtana on ihmisten oma kokemus ja ajatus siitä kuinka hyvin tai huonosti asiat ovat ja millaisena he ajattelevat paremman huomisen. Ohjelmassa todennäköisesti tavoitetaan paljon ihmisiä, joiden taloudellinen toimeentulo on eri syistä heikko, mutta suoraan siihen ei tällä avustusohjelmalla ja STEA-avustuksilla yleensäkään voida konkreettisesti vaikuttaa.

Kokemuksellisuus ja ihmisten auttaminen heidän arjessaan juuri siellä missä he elävät tarkoittaa myös sitä, että ohjelmalla ei pyritä ohjailemaan ihmisiä automaattisesti joko järjestöjen toimintoihin (kohtaamispaikat tms.) tai julkisiin palveluihin. Ohjelmassa ihmiset määrittelevät itse tilannettaan ja tekevät omia valintojaan, joita hankkeissa voidaan eri tavoin toteutetun tuen keinoin edistää.

Konkreettiset tavoitteet ja yhteinen mittari

Jokaisella ohjelmahankkeella on omat tavoitteensa ja niille määritellyt vaikutusketjut STEA-avusteisen toiminnan tapaan. Ohjelmassa on kuitenkin määritelty käytettäväksi yhtä yhteistä mittaria seurantatiedon keruussa eli Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen (THL) Osallisuusindikaattoria. Tällä tavoin on mahdollista saada hankekokonaisuudesta vertailukelpoista tietoa.

Parhaimmillaan avustusohjelmalla voidaan saada näkyviin eri syistä syrjään jääneiden ihmisten osallisuuden tunteen vahvistumista ohjelman aikana, mutta varmuudella mittarin käytöllä voidaan todentaa se, millainen tavoitellun kohderyhmän näkemys omasta osallisuudestaan on. Ohjelmatasolla voidaan myös arvioida ohjelman kohderyhmien sijoittumista suhteessa laajempaan, eri yhteyksissä saatuun tietoon eri kansalaisryhmien osallisuudesta.

Järjestöt ovat viime vuosina kehittäneet toiminnan seurantaa ja arviointia aktiivisesti ja seurantavälineinä on jo käytössä sekä yleisiä, validoituja, että järjestöjen itse kehittämiä mittareita. Mittareiden käyttö ja mittaaminen ovat kuitenkin monille järjestöille vielä melko uutta ja siihen kaivataan järjestöissä tukea. Avustusohjelma-konseptissa keskeisin tuki tulee ohjelman koordinaatiojärjestöltä. Sen tehtäviin kuuluu hankkeiden käynnistymisen ja toteuttamisen tuki ja siihen liittyen myös seurantaan ja arviointiin liittyviä haasteita voidaan ratkoa yhdessä koordinaatiojärjestön kanssa. Jokainen hanke toteuttaa itsenäisesti aikomaansa toimintaa, mutta koordinaation tiivis tuki on tarpeen tullen käytettävissä. Konkreettisena kaikille tarjottavana tukena voi mainita koulutuksen ja tuen osallisuusindikaattorin käyttöön.

Kenet ohjelma aikoo tavoittaa?

Keitä sitten ovat ne Näkymättömät, joita valitut ohjelmahankkeet tavoittelevat? Ohjelman lanseerauksessa tuotiin esiin joitakin mahdollisia kohderyhmiä sekä esitettiin tiettyjä rajauksia, mutta niiden ulkopuolella ohjelmahaku toteutettiin hyvin avoimin ja odottavin mielin sen suhteen, mitä toukokuun loppu tuo tullessaan.

Saimme ohjelmaan loppujen lopuksi yhteensä 108 hankehakemusta ja ohjelmakoordinaatioon kahdeksan hakemusta. Hankehakemuksista osapuilleen kaksi kolmasosaa osui kohderyhmiin, jotka tehtyjen rajausten perusteella olivat ohjelmaan sopivia. Hankkeet, jotka kohdentuivat ohjelman ulkopuolisiin kohderyhmiin, siirrettiin STEAssa normaaliin avustusvalmisteluun ja myös niitä voitiin ehdottaa avustettaviksi, kun avustamisen edellytykset täyttyvät. Hankekoordinaation hakemusten määrä ilahdutti ja myös hakemusten taso oli korkea.

Ohjelmaan valituista hankkeista noin puolessa kohderyhmänä ovat henkilöt, joiden kiinnittyminen ja osallisuus yhteiskunnan eri tasoilla on heikentynyt ja jotka ovat siksi syrjäytymisvaarassa. Henkilöillä voi olla eri syistä vähän sosiaalisia suhteita tai heidän elämäntapansa altistaa syrjäytymiselle. Lähellä eläkeikää oleviin työttömiin sekä työttömänä eläköityneisiin kohdentuu useampia hankkeita, kuten myös yksin perheestään huolehtiviin henkilöihin. Eri tavoin ilmenevä resurssien niukkuus ja lähiverkoston tuen puute yhdistävät ohjelmaan valittuja kohderyhmiä.

Ohjelman kattavuus valtakunnallisesti katsottuna saatiin sangen hyväksi. Keskiseen Suomeen ja Kuopion seudulle tulee syntymään hankeryppäät, mutta hankkeiden toimintaympäristö ja kohderyhmät eroavat siinä määrin toisistaan, ettei päällekkäisyyttä juurikaan synny. Ohjelmaan sisältyy myös verkkovälitteistä toimintaa, mikä parantaa kohderyhmien tavoittamista. Ohjelman ensisijainen tavoite on kuitenkin tavoittaa ja kohdata ihmisiä aidossa kontaktissa kasvotusten.

Ohjelmaan ehdotetut hankkeet ja toimijat

Näkymättömät-avustusohjelman kokonaisavustus vuosille 2024-2026 (ohjelman koordinaatiohanke 2024-2027) on yhteensä noin 7,6 miljoonaa euroa. Vuodelle 2024 ehdotetaan ohjelmaan avustuksia yhteensä noin 2,4 miljoonaa euroa.

Ohjelmaa on ennakkoon kommentoitu ”rohkeaksi” tai ”riski-ohjelmaksi” ja toki siihen omat riskinsä sisältyy. Kohderyhmien tavoittaminen on järjestötoiminnassa aina tavallaan katsomaton kortti, varsinkin jos lähdetään tekemään jotain uutta. Ja jos tavoiteltu kohderyhmä ei ”osta” toimintaa, voi haasteitakin ilmetä.

Me STEAssa kuitenkin luotamme järjestöjen kykyyn etsiä ja löytää katveeseen jääviä sekä luomaan hankkeissa sellaisia sisältöjä, jotka herättävät kiinnostusta ja halua osallistua. Ja meillä on vahva usko siihen, että ohjelman päättyessä monen ihmisen elämässä on jokin asia liikahtanut parempaan suuntaan – ja kohdatuille ihmisille on jäänyt kokemus siitä, että heidänkin asiansa ovat tärkeitä ja joku välittää.